Huh, lopultakin sain jotain valmista näytettäväksi asti! Oikein hävettää tällainen bloggaustauko... Edellinen käsityöaiheinen postaus marraskuun puolivälissä, nyt ollaan jo helmikuussa. Ei hyvä, ei hyvä. Jospa tämä tahti tästä lähtisi taas paranemaan. Kaikki tämän postauksen langanpäät on päätelty tänään, yhden päivän ahkeruudesta sentään pieni plussa minulle. Ehkä. Hyvin pieni... Yksi hyvin pieni ihminen on ainakin ollut tiukasti mielessä näitä kaikkia tehdessä.

On minulla kyllä puikkoja jatkuvasti ollut käsissä ja neuleita tekisi mieli aloittaa, mutta puolitekoisia riittää edelleen ja lopettaminen on pirun vaikeaa. Lievähkö startiitti yhdistettynä raskausväsymykseen ja työketutukseen?

OpArt-peitto

OpArt:in ohje on Knittystä, ihastuin siihen aikanaan heti kun se julkaistiin. Aloitusajaksi veikkaisin tammikuun alkua tai joulukuun loppua... En uskaltanut jäädä odottelemaan pingoituksen jälkeistä elämää kuvaamiseen, ettei into taas lopu kesken. Väri vielä vähän mietityttää, vähän vaaleampi olisi ehkä "vauvamaisempi". Minä kyllä tykkään tuosta tuollaisenaankin. Pingoitus oli kyllä vähän haasteellista, järkevää muotoa ei oikein tuntunut löytyvän. Yksiväriset langat ovat Pirkan ohutta villalankaa, kirjava Steppiä, kaikkia meni hieman yli puoli kerää. Puikkokoko 3,5mm.

myssyt

Myssyjen neulottu osuus on valmistunut paljon ennen joulua, kasaan ompeleminen ja leukanauhojen solmiminen on vain rankkaa puuhaa... Ovat jotain riittoisaa silkki-villalankaa, yksi 100g:n vyyhti on jo riittänyt vaikka mihin, eikä vieläkään loppunut. Lämpöisiä ja pehmoisia käteen, eivätkä paina mitään käytännössä. Ohje on Novitan perinteinen siksak-pipo.

Villapöpät

Villapöpät laukaisivat vihdoin neulebläähinini, suuri kiitos niille siitä. Tämän viikon maanantaina hurahdin niihin, nyt on kolmet valmiina ja neljännet puikoilla. Pirtin kaksisäikeistä hahtuvaa ostin 150g:n kiekon, ja neljät siitä näyttäisi tulevan, joten kulutus on kai himpan alle 40g/pöksyt. Molemmat punavyötäröiset ovat pienintä kokoa, lilalla alkavat himppusen isommat. Saas nähdä sitten, onko kirppunen syntyessään jo liian suuri alunperinkin noihin pieniin housuihin, kun käsialakin tuntui tehdessä aika napakalta. Aivan ihania neuloa nuo kuitenkin ovat, olen koukussa taas pahemman kerran. Tätä on odotettukin!