Juu. Negatiivissävytteinen pläjäys tulossa. Jättäkää lukematta jos ette kestä. Minä haluan vähän purkaa oloani...

Ensinnäkin sellainen kännykkä, jonka voi kerran laittaa herättämään lauantaina, mutta joka ei sitten ymmärrä lopettaa, on pepusta ja aika syvältä. Joskus porukoiden luona se piti laittaa, sen jälkeen on soinut uskollisesti joka lauantai klo 6.10 kaikista säätöyrityksistä ja valikoiduista virrankatkomisista huolimatta. Jos känny on sängyn vieressä, hiljentäminen onnistuu nopeasti ja saan vielä taas unta. Tänään se oli tietokoneen vieressä toisella puolella asuntoa. Onneksi ei ollut yökyläilijöitä, olisivat voineet traumatisoitua ruhoni keijukaismaisesta (vai ehkä virtahepomaisesta? noh keijut kuulostavat mukavammilta) koikkelehtimisesta kohti työhuonetta ja soivaa kännykkää. Virta oli kyllä poissa, mutta eihän se mitään auttanut... Sen verran vauhtiin pääsin, että olen nyt ihan yhtä pirteä, jos en pirteämpikin, kuin työaamuisin.

Ginseng ja työtahdin vähän rauhoittaminen toimivat muuten hyvin yhteen, olen taas löytänyt toimintatarmoa elämääni ja vapaa-aikaani. Tarkoitus olisi tänään tai huomenna leipoa joulupipareita (sitä sentään ei vielä kukaan ole pilannut!) täällä kotona ja ensi viikolla sitten porukoidenkin luona. Osaisinkohan taas Simsiä hyväksikäyttäen tehdä itselleni jonkun kivan itse suunnitellun talon?

Ja sitten se The Jouluvolina. Perhana! Olemme Kullan kanssa olleet nyt viisi joulua yhdessä, tämä tuleva on kuudes. Tai joulunaikaan yhdessäolo on ollut vähän kyseenalaista, kun olemme minun ja minun sukulaisteni tahdosta menneet aina vanhempien luo (onneksi molempien vanhemmat asuvat tosi lähekkäin) ja olleet siellä pyhien yli. Vähän olemme ehtineet ohimennen nähdä, mutta pitkälti on aika kummaltakin mennyt omien sukulaisten kanssa olemiseen. Ja kamalat riidat ennen joulua siitä, mitä tehdään... Tänä vuonna totesin, että voidaan ihan hyvin tehdä Kullankin tavalla välillä, joskus on minunkin vuoroni antaa periksi. Kun kerroin vanhemmille kasvokkain viikko sitten, että ei välttämättä tulla jouluksi sinnepäin, sain pitkän saarnan aiheesta. En väittänyt vastaan, mutten myöntänytkään mitään. Toissapäivänä saman kertominen puhelimessa sai aikaan myrskyä vesilasissa. Äiti lähetti kiristävän sävyisiä viestejä aiheesta "tämä voi olla hyvin viimeinen joulu kaikkien isovanhempien kanssa" ja minäkin sitten hermostuin siitä... Jonkunlainen sopukin kyllä löytyi. Mutta voisiko epäreilumpaa kiristyskeinoa olla olemassakaan? Ja eikö aikuinen ihminen nyt saa viettää joulun siellä missä haluaakin? Vanhempani eivät kyllä ikinä ole tainneet yhtään lipsua sukujouluperinteestä...

Kuinka ollakaan: eilen Kulta alkoi puhumaan, että jos aattona mentäisiin sinne vanhempia kohti ja kun junat tai bussit eivät takaisinpäin kulje enää puolen päivän jälkeen, ehkä yksi yökään ei siellä tappaisi.... Uskotteko, meinasin hajota?

Eilen käväisi muuten raskaana oleva ystävätär esittelemässä miehensä ja mahansa meille. Ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa! Yli vuosi taisi vierähtää edellisestä kerrasta, kun kummallakin on ollut omia kiireitään. Ja kiva nähdä se maha... Miesparat, keskustelut taisivat olla aika vauvasävytteisiä. Hyvin nuo sen onneksi kestivät, kuin miehet konsanaan.