Sain eilen töissä aika musertavan uutisen. Keväällä monen itkun jälkeen paikalle ilmestynyt työkaverini on löytänyt itselleen uuden työpaikan ja lähtee sinne viikon kuluttua. Voi hitsin hitsi ja harmin harmi! (taisin käyttää eilen huomattavasti värikkäämpiä ilmaisuja...) Tekisi mieli hakata päätä seinään ja antaa periksi, tuntuu jotenkin tosi musertavalta. Meillä on kahteenkin naiseen ollut kädet tosi täynnä töitä, ikinä ei ole tarvinnut miettiä, lähtisikö aiemmin kotiin kun ei ole mitään tekemistä jäljellä. Pikemminkin niin päin, että lähteekö kotiin oikeaan aikaan ja potee lievää huonoa omatuntoa vai jääkö ylitöihin ja potee silti huonoa omatuntoa, kun hommaa riittäisi vaikka kuinka paljon. Kahdelle jaettuna vastuu on kuitenkin ollut siedettävissä mittasuhteissa, nyt se jysähtää taas vain minun niskaani.

Pomo kyllä lupasi laittaa heti rekryn päälle ja katsella vanhoja hakemuksia, josko sieltä löytyisi joku sopiva, joka on edelleen vapaana. Paras olisi, jos saataisiin joku uusi heti maanantaista, niin että lähtijälle jäisi aikaa viikko treenata 
uutta omiin hommiinsa, mutta se tuskin on realistinen ajatus. Olisi edes muutama päivä, se helpottaisi heti... Käytännössä menee kuitenkin varmasti taas pari kuukautta, ennen kuin uutena aloittava osaa ja hallitsee talon tavat "normaalitasolla", vaikkei tuo sinänsä mitään ylimonimutkaista olekaan, perustoimistotyötä parilla pikku fiksauksella vain...

Vituttaa, ahdistaa ja harmittaa niin perkeleesti se yksinjääminen siihen! Siltä se tuntuu tällä hetkellä, vaikka uusi ihminen kohta siihen ilmestyisikin. Sinänsä kaverin puolesta taas on hyvä mieli, hän saa paremman palkan, lyhyemmät päivät ja monipuolisemman työn seuraavassa paikassa, hullu olisi jos ei menisi... Tämä on vain täysin itsekästä omaa volinaa..

Lähdin eilen loppujen lopuksi töistä vähän liian aikaisin. Ilmeisesti palkka-ahdistus ja lähtöahdistus yhdessä nykäisivät stressimahani niin tehokkaaseen kiertoliikkeeseen, että odotin vain, ehdinkö kotiin asti vai oksennanko jo kadulle.. Uni onneksi auttoi, olin ihan puhki.