Nyt ne vauvamahat ja ajatukset taas hyökkivät kimppuuni joka suunnasta, johan tässä pari viikkoa olikin rauhallisempaa. Eilen kuorossa huomasin, että yksi sopraanoistamme on jo aika pitkällä raskaana. Lieneekö ollut nyt syksyllä poissa paljon tai sitten vain istunut sopivasti aina minun sinnepäin katsoessani, mutta aiemmin en ole huomannut yhtään. Nyt sitten oli näkyvissä varsin kadehdittavan kokoinen vatsa.

Tänään sitten töissä tuli puheeksi yhden työkaveritytön kanssa, että heiltäkin voisi joskus lähitulevaisuudessa lähteä haikaralle toimituspyyntö. Varmaan näkyikin, miten viherrys levisi poskiani pitkin ylöspäin... Itse soittelin juuri tällä viikolla, ja pyysin lisäreseptiä pillereihin (sain sen tänään käydessäni muulla asialla terveyskeskuksessa, mutta perhesuunnitteluneuvola kutsuu vielä tällä viikolla kuitenkin). Mistä niitä vauvakuumeisia miehiä oikein saa?

Ei tuohon onneksi sellaista vihaista mustasukkaisuutta nyt liity, kuin joskus. Edelleen haudon mielessäni sitä keskustelua muutama viikko sitten, että se ajankohta lapsille olisi lopun perin minun käsissäni. Ensi kesä tuntuisi hyvältä ajatukselta. Enhän minä varmaan hetkeäkään epäröisi, jos mies ehdottaisi, että aloitetaan tekeminen vaikka heti tänään...