Onko shoppailu naisellista vai miehekästä ajankäyttöä, jos selvästi tietää mitä tahtoo ja ostaa pelkkää tekniikkaa? Eilen minun kasseihini eksyivät sekä uusi puhelin että uusi näytönohjain. Puhelin on yleisesti ulospäin tunnustettu juttu (eipä sen salaaminen kauaa onnistuisikaan), näytönohjaimen kanssa olen pitänyt pienempää profiilia. Mutta ovat ne ihania! Olen ihan onneni kukkuloilla, ja eka kerran tällä viikolla tänään oli mielenkiintoa pompata heti sängystä ulos kellon soidessa, olihan toinen känny sentään "varjoherättämässä" työhuoneessa laturijohdossa kiinni. Nytkin sitä pitää jatkuvasti hipelöidä. Saa nähdä kuinka kauan menee, ennen kuin osaan tuota ihan suvereenisti käyttää joka juttuun. Ainakin kuvien otto ja tekstiviestin kirjoitus onnistuvat jo, eli ne kaikkein kriittisimmät. Ilman tekstiviestejä ei ole elämää.

Näytönohjainkin on kiva, Sims ei enää nyi yhtään isommissakaan taloissa, ja grafiikkaakin uskaltaa pitää paremmilla asetuksilla. Toissapäivänä alkanut edellisen ohjaimen jumitus puhui kyllä selkeää kieltään siitä, mitä mieltä se oli Simsistä yleensäkin. Ensin pari kertaa ruutu meni täyteen häiriöpikseleitä aina kun pelasin, sen jälkeen häiriöt alkoivat tulla jo mistä tahansa käytöstä. Hullun näköistä, kun ruudusta kyllä näkee missä hiiri liikkuu ja äänet kuuluvat ihan normaalisti tilanteen edellyttämällä tavalla, mutta mitään ei näe eikä ymmärrä muuten siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Hienoja kyllä olivat ne häiriöiden muodostamat performanssitaiteen pätkät, mutta silti halusin niistä eroon aika nopeastikin.

Huvittavaa kyllä, miten nopeasti suhde rahankäyttöön voi muuttua. Puoli vuotta sitten tällainen satsaaminen tekniikkaan yhdessä kuussa olisi ollut sula mahdottomuus, vaikka oltaisiin syöty näkkileipää koko loppukuu. Nyt vain molempien ollessa töissä päätin nuo ostaa ja vähän varoittelin Kultaa etukäteen, ettei tämä myös budjetoisi tälle kuulle mitään kovin isoa. Ihanaa, kun ei tarvitse enää ihan koko aika pihistellä!