Loppuisi jo BB:n tämä tuotantokausi, että voisin taas alkaa nukkumaan öisin... Yöuni iltayhdestätoista aamukuuteen ei vain riitä, ainakaan tällä työtahdilla. Olen tappoväsynyt koko ajan, oksettamiseenkin asti. Oksentamaan ei sentään vielä ole tarvinnut alkaa, mutta koko ajan on sellainen perusolo, kuin se olisi aika helppoa... (tosin töissä ahmitut lakut ja xylitol-pastillit tällä viikolla sekaisin eivät varmaan auta siihen yhtään) Eilen laitoin kellon soimaan vasta puoli seitsemältä, se auttoi vähäsen tämän aamun kanssa. Seitsemään asti en uskalla nukkua, vaikka työt alkavat vasta kahdeksalta, tarvitsen aamuisin aikaa rauhassa heräilemiseen ja yksin olemiseen. Ainoa aika päivästä, kun olen ainoana tietoisena hereillä täällä.

Liikunnan lisääminenkin voisi olla yksi toimiva tapa parantaa elämänlaatua, sen aloittaminen tällä väsymyksellä tuntuu vain kertakaikkisen ylitsepääsemättömältä. Kuka tulisi potkimaan minut pois kotoa ja koneen vierestä?

Lupasin vielä kaiken lisäksi mennä huomenna töihin yksinäni. Pakko tehdä yksi isompi tiedostojen yhdistely rauhassa, normipäivänä en saa aiheen vaatimaa keskittymisrauhaa ja tiedostot ovat käytössäkin, ei niitä silloin voi hyökkiä ottamaan. Pidän sitten maanantaina ylimääräisen vapaan. Millähän saisin työkaveritkin uskomaan, että sitä pitää kunnioittaa eikä silloin saa kauheasti soitella työjutuissa perään? Vaikka ovatkin kultamussukkaihania ja tykkään työstäni kovasti, viikonloppupäivän uhraaminen syö vähän naista... Jos sen jälkeen korvaava vapaa menee puhelinpäivystykseen, en kyllä ala.

Mutta juu, aika kaivaa vaatteet päälle ja lähteä töihin... Tästä tuli nyt ihan kitinäpostaus, anteeksi mahdolliset lukijat...