Virallinen Taiteiden yön juhlinta on nyt meillä aloitettu pullollisella viiniä. Tai no ainakin ensimmäiset lasilliset on jo sujuvasti juotu. Selvästi liian pitkään edellisestä kerrastani viinipullon kanssa, kun en edes tunnistanut kuumotusta alkoholista johtuvaksi vaan epäilin ensin olevani sairas. Huvittavaa.. No, viini on oikein minun suuhuni sopivaa ja ilta sujuu muutenkin mukavasti. Kunhan aika tästä siirtyy vielä pari tuntia eteenpäin mennään varmaan keskustaankin katsomaan bändejä ja syömään mahdollisesti jotain hyvää, vaikka muikkuja. Toisaalta jääkaapissa kyllä olisi Kotipizzankin antimia vielä jäljellä. Pääasia että voi herkutella kunnolla.

Töihinmeno arastutti aamulla kovasti sen eilisen sotkun jälkeen. Onneksi kukaan ei siitä ilkeämielisesti muistutellut. Kurjaa vain, kun aamulla itkun kanssa edes lähdin töihin ja sitten jouduin pari kertaa kävelemään talosta ohi, ennen kuin luotin hallitsevani ilmeeni tarpeeksi hyvin voidakseni kohdata työkavereita. Niiskuttelin sitten kyllä vielä heillekin, mutta ei voi mitään. Tuskinpa minä siihen kuolen, jos nuo tietävät minun olevan tällainen täydellisyyteen pyrkijä omissa jutuissani, vaikka muiden virheet ohitankin vähällä ja totean niiden olevan vain inhimillisiä.

Ensi viikolla pääsen taas työmatkallekin. Savossa on sellaista erikoisosaamista, jota tuleva projekti vaatii, joten minä ja pomo suuntaamme nokkamme sinne yhdeksi päiväksi. Edellinen vastaava työmatka ainakin oli tosi piristävä, innostava ja hyödyllinen, joten odotan paljon tältä uudeltakin. Ja eiköhän tuo täytä odotukset kaikin puolin, ainakaan näin etukäteen ajatellen en keksi yhtään syytä pettyä siihen.

Kullan kanssa loikoilimme tänään pitkään sängyllä höpsimässä. Minä ainakin olin välillä jo aika lähellä nukahtamispistettä, mutta sitten innostuimme taas suukottelemaan ja halailemaan ja hihittelemään. Tuollaisissa tilanteissa huumori muuttuu aina ihan oudoksi, mutta se on silti ah niin ihanaa. Ihan niitä parhaita parisuhdehetkiä ikinä. Tuli jopa puhuttua välillä vähän vakavammista jutuista, naimisiin menon merkityksestä ja sellaisesta, siinä yleisen säheltämisen seassa. Yleensä tuo ei paljoa korviaan lotkauta sellaisille puheille, korkeintaan poistuu paikalta tosi äkkiä. Nyt tuo vain naureskeli ja selitti ajatuksiaankin. Suloinen mies. Ja minulle ihan maailman paras, siitä ei pääse mihinkään.