Olisikohan tuo painostava tilanne töissä vai pakonomainen raittiin ilman välttely syynä, mutta tämä viikonloppu on mennyt aikalailla konkreettisten juttujen parissa. Opettelimme Kullan kanssa pesemään mattoja (sen kunniaksi oli luonnollisesti pakko myös imuroida ja pestä lattiat) ja käsitöissä tein parikin aivan uutta aluevaltausta.

Silkkiä en ikinä ole maalannut aiemmin, en mitään muutakaan kangasta. Muutama kuukausi sitten löysin kuitenkin Silkki.comin sivut, joilla esiteltiin huiveja, värejä ja lankoja. Minähän hurahdin... Pari kuukautta vain kävin kuolaamassa tuotteita, lopulta tilasin, ja tilauksen tultua vielä haudoin muutaman viikon kaapissakin uskaltamatta oikeastaan muuta kuin kurkata. Nyt örkkiunen jälkeinen perjantai kuitenkin pakotti keksimään muutakin ajanvietettä, joten päätin alkaa leikkimään. Ei muuta kuin lattia täyteen vanhoja sanomalehtiä, tuikkukupit toimivat hyvin maalikippoina ja yksi hämärä muisto menneisyydestä ja lukion kuvaamataidontunneistakin löytyi siveltimen muodossa. Minulla oli hauskaa! Lopputuloksena minulla on huiveja, joista pidän itse, mutta jotka tuskin ovat suurta silkinmaalaushistoriaa kenenkään muun silmään. Aion niitä kuitenkin käyttää, ainakin hyvällä säällä.

Silityskiinnitteiset värit meinasivat kyllä saada minut repimään pelihousuni kiinnitysvaiheessa. Isoja huiveja oli kiva maalata (tai ainakin sotkea värien kanssa), mutta enpä tullut ajatelleeksi, että joka hiton maalipisaraa pitää myös silitellä se kaksi minuuttia. Mainittakoon tässä, että kertakaikkiaan vihaan silittämistä, suurin osa juhlavaatteistakin on valittu sen mukaan, ettei niihin tarvitse raudalla koskea. Opin siinä ajan kuluksi silittämään myös vasemmalla kädelläni! Ei mennyt sekään aktiviteetti siis hukkaan.

Hahtuvalankojakin piti päästä kokeilemaan, kun nämä 30 asteen helteethän eivät vielä riitä lämmön puolesta. Löysin pariakin inspiroivaa väriä kaupasta, joten menoahan se oli... Tai no toinen on turkoosi-harmaata ja toinen kiekko erilaisia punaisia. Menisivät ne yhteenkin värien puolesta, mutta päätin tehdä punakirjavasta kaulahuivin koivunlehtikuvion ohjeella. Katsotaan nyt, kuinka pitkälle hermo riittää, mutta tarkoitus on ainakin hyvä. Toivottavasti vain pituutta olisi tarpeeksi, pahoin pelkään, että nuo pienen kaupan kiekot olisivat aika uniikkeja värityksensä suhteen. Huopumisominaisuudet kiehtovat kovastikin, ja kyllä se yliherkkä katkeilukin (ja ihanan helppo päiden yhdistäminen taas) oman lisänsä antaa. Toistaiseksi tykkään kovasti.