niin, tännekin voisi jotain kuulumisia taas päivittää. En mukamas ole ehtinyt, lähinnä kai se on jaksamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Olen vain niin älyttömän väsyksissä, mitään ylimääräistä ei jaksaisi. Työt vievät kaiken energian, viime viikolla väsymys niihin ja tolkuttomaan työmäärään purkautuikin perjantaiaamuna itkuun. Toki työpaikalla ja omassa akvaariokopissani niin, että kaikki muut olivat siinä heti lasin takana. Noh, ei sille enää mahda mitään. Ehkä tuo pomokin heräsi tajuamaan, että jossakin vaiheessa raja tulee minullakin vastaan, ja nyt se ylittyi kirkkaasti. Tänään illalla hänellä ja minulla pitäisi olla kahdenkeskinen jonkinlainen kehityskeskustelu, ehkä sieltä saa jotain eväitä eteenpäin.

Joskus pari vuotta sitten söin kuurin ginsengiä, kun tätini toi sitä Kiinasta ja kehui kaikkia hyviä ominaisuuksia. Niin paljon se toi pirteyttä ja K18-energiaa, että Kulta kuurin loppupuolella anoi jo välillä armoakin... Vastaavan toivossa kävin taas viime viikolla hakemassa sitä rasiallisen läheisestä luontaistuotekaupasta. Miten joku voikin maistua niin perusvastenmieliseltä jo kapselin läpikin? Ehkä se vaikuttaa jo, ainakaan olo ei ole enää yhtä kuollut kuin viime viikolla. Toisaalta tällä viikolla ei vielä samanlaiseen tappotahtiin olla päästykään.

Mihinköhän olen hukannut oman nuottini Timo Koivusalon Joululaulusta? Olisi ollut ihana ottaa se tänään laulutunnille mukaan, mutta yläasteen ja lukion aikaiset nuotit sisältävä kansioni oli suorastaan ärsyttävän hoikka, monta muutakin hyvää kappaletta puuttui sen sisältä. Voih...