Tänään niiden pitäisi alkaa... Toivottavasti? Toivottavasti ei? Molemmissa on ne hyvät puolensa. Mielenkiinnolla seurailen tilannetta, olo on kuin ulkopuolisella tarkkailijalla. Todennäköisesti kuitenkin petyn, jos kuukautiset todella alkavat.

Eilen jo luulin, että piinailu olisi ollut ohi, kun kuorossa istumaan-seisomaan-hyppely sai aikaan niin lupaavia vatsakipuja. Vaan ne menivät sitten ohi ihan kotisohvalla tyynyllä hautomalla, ja sijaintikin tarkentui ehkä enemmän nivusiin kuin itse kohdun tienoille. Kummallista on elämä.

Oletteko muuten arvon mahdolliset lukijat huomanneet, minun elämäni tuntuu ihan älyttömästi pyörivän sen ympärillä, miltä oman kehon sisällä oleminen tuntuu?