Ja juu, en ole raskaana. Toisaalta olo on helpottunut, ei tarvitse alkaa arpoa Kullan reaktion ja sopivan kertomisajan kanssa, voi vaan jatkaa niin kuin ennenkin. Toisaalta olen kyllä pettynyt, pienelle olisi ollut jo tilaa tässä sydämessä. No, pääasia on kuitenkin tietää, missä mennään. Eivätköhän nämä psykofyysiset mahakivutkin pikkuhiljaa mene ohitse, kun ei enää tarvitse jännittää tätä asiaa. Muuten pitää kohta jo vaikka huolestuakin.