Kävimme eilen Kullan kanssa kiertelemässä Meripäivillä Kotkassa. Kymenlaaksossa ei voi asua tietämättä Meripäivistä, ja me olemme molemmat varmasti koko ikämme käyneet niillä ainakin yhtenä päivänä vuodessa pyörähtämässä. Muun seurusteluajan yhteiset käynnit ovat ajoittuneet iltoihin ja sisältäneet paljon puistoissa istumista ja alkoholijuomien nauttimista, tällä kertaa se ei kiinnostanut ollenkaan. Menimme sunnnuntaina päivällä, söimme muikkuja valkosipulikastikkeella ja ostimme Rommi Rudolfit eli viralliset Meripäiväleivokset, joita ahmimme sitten Kullan vanhempien luona vähän myöhemmin. Meistä on tainnut tulla isoja ja aikuisia.

Ihmettelin kyllä vähäsen, kuinka vieraantunut ruokakojujen tarjonta oli merihenkisestä ideasta. Muikkuja oli monessa paikassa, mutta sehän on järvikala. Silakoita ei ollut missään, yhdessä kojussa sentään ilmeisesti oli jotain lohen tapaista yhdistettäväksi kalalautaseen. Kebabia oli monessa muodossa, lettuja, taisi olla vähän paistettua makkaraakin tarjolla. Ja metrilakuja. Miksi metrilakut väittävät olevansa lakua, kun ne eivät maistu eivätkä näytä lakritsalta yhtään paitsi ne mustat pötkylät, jotka usein ovat erimuotoisiakin kuin muut? Kuivattuja mansikoita ja kookoksenpaloja sorruin ostamaan kotiin mukaan siinä toivossa että niiden kanssa saisi hillittyä muun makean syömiseen liittyviä himoja. Mansikat maistuvat ihan marmeladilta, niitä ei montaa voi kerrallaan syödäkään, eivätkä kookoksenpalatkaan ole hullumpia.

Kokeilin eilen neulontaan ensimmäistä kertaa bambupuikkoja. Puikkokoko 2 tarkoitti sitä, että ne kepukat olivat ihan säälittävän ruipelot ja alussa pelkäsin saavani ne poikki heti. Jos kokemus ei välttämättä ollut rakkautta vielä ensimmäiseltä puikolta, niin viidenneltä nyt ainakin. Täydelliset! Eivät paina mitään, toimivat hienosti sen langan kanssa, jota varten ne hankin ja silmukat luistavat. Ja joka puikossa jopa lukee, minkä kokoisia ne ovat, eli vaikka bambupuikkovarasto varmasti kasvaa ajan myötä, sekoitteleminen ei onnistu. Käsityökorin Meripäiväalesta sentään onnistuin pysymään poissa, sinne meno olisi taatusti tullut kalliiksi ja minulla on jo töitä mielessä jonoksi asti. Tänään oli heti herätessä jo sellainen kutina, että olisi kiva mennä kangaskauppaan, ostaa pari tilkkukangasta lisää ja alkaa leikkiä ompelukoneella. Noh, vielä se ei ainakaan ole auki, saa nähdä, latistuuko fiilis ennen kuin ehdin sinne asti.