Niin, yksi vuosi takana ja uusi edessä... Mitä jäi käteen näin äkkiseltään?

- Kullan kanssa olemme läheisempiä kuin koskaan, tällä hetkellä ei tunnu, että edes se vauvakuumeen riiviö onnistuisi repimään yhtään erilleen. Rakastan tuota miestä niin paljon, että sattuu.

- Vauvakuume on perkeleestä. Piste. Valitettavasti siihen ei taida auttaa kuin lapsi... Viime vuonna tähän aikaan olin ihan varma, että seuraavana vuotena maha jo ainakin kasvaa. Ja kasvaahan se, suklaan voimalla...

- Pari epäonnista laihdutuskuurin aloitusta. Toisaalta tykkään mahastani ja viihdyn kropassani hyvin, mitään polttavaa tarvetta painon pudotukseen ei ole. Paitsi tietysti ne terveydelliset näkökulmat...

- Löysin käsillä tekemisen ilon uudestaan. Neulominen oli ihan unohduksissa monta vuotta, ompelu vielä pidempään. Nyt neuleet pyörivät aktiivisesti käsissä ja ompeluksiakin mietin aktiivisesti, vaikken uskalla tehdäkään. Konkreettisen lopputuloksen aikaansaaminen on kova juttu, samoin sillä lopputuloksella muiden ilahduttaminen. Nyt uskallan spontaanisti ja taitoihini luottaen aloittaa isompiakin projekteja, vuosi sitten en olisi uneksinutkaan itse tehdyistä pitsihartiahuiveista.

- Työpaikka vaihtui, vaikka sama talo ja sama tietokone jatkuivatkin. Tähän aikaan viime vuonna vielä rakastin sitä edellistäkin firmaa, siellä oli kaikki hyvin ja sitten... noh, kaikki ei enää ollut hyvin. Nyt rakastan uutta työtäni, vaikka aina välillä olenkin nääntymässä liikojen hommien alle.

- Oman sietokyvyn rajoja on tullut koeteltua, sekä työelämässä että ihmissuhteissa. Kaipa olen entistäkin paremmin selvillä siitä, mitä haluan, mitä tarvitsen, mitä en halua ja mitä en siedä...

Mutta nyt suihkuun... Mies kutsuu...