Eilen tehtiin kuoron kanssa levyä melkein koko päivä. En tainnut kovin innoissani mennä sinne, olisin kyllä keksinyt vapaalle sunnuntaille muutakin tekemistä, mutta koin sen kuitenkin jonkinlaiseksi henkiseksi velvollisuudeksi. Ensi viikon Espoon keikasta sentään olen osannut kieltäytyä, se olisi toinen saman mittainen sessio, johon sisältyisi esiintymistä ja bussissa istumista. Kumpaakaan niistä en rakasta yhtään, joten päätös sinänsä oli suhteellisen helppo. Eikö toisilla ole perhe- ja kotielämää, johon olisi kiva viikonloppuisin keskittyä? Tuntuu, että noita viikonloppujuttu on suhteessa paljon harrastusporukalle.

No kuitenkin, äänenavaukset ja ensimmäinen harjoituslaulanta ensimmäisestä kappaleesta menivät hienosti. Itse asiassa vatsalihastyöskentely tuntui ihan uskomattomalta, minulla tuntui olevan koko kroppa loistavasti mukana ja ääni parhaimmillaan. Joku fiba siinä oli kuitenkin, koska toinen harjoitusläpivienti sai minut jo niin huimauksiin, että heti sen jälkeen oli pakko mennä vähäksi aikaa istumaan pää polvien lähellä. Ensimmäinen levytyskokeilu katkesikin sitten jo minulta kesken, niin selvästi tunsin, miten taju alkaa mennä, että kolinavaarasta huolimatta siirryin kesken kappaleen istumaan... Olin kuulemma ihan valkea tässä vaiheessa. Loppulevytys menikin sitten istuallaan, onneksi jostain löytyi korkea keittiöjakkara. Vatsanpohjasta otti vieläkin aina välillä, mutta pahoinvointi kuitenkin pysyi aisoissa.

Nyt taas vähän näitä koottuja lapsuusajan kärsimyksiä: minulla on ollut kautta aikain välillä selittämättömiksi jääviä pahoinvointeja pidempään seistessä. Pienenä soitin äidin kanssa viuluharjoituksia 45 minuuttia päivässä, ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olisin halunnut huonon olon takia lopettaa jo paljon aiemmin. Äiti myönsi korkeintaan pieniä istumistaukoja. Pyörryinkin kerran, juuri ehdin tuuppaamaan viulun ja jousen äidille ennen sitä... (koottuja pyörtymisiä löytyy myös seksimessuilta ja moottoripyöräretkeltä) Viulunsoitto on myös erityisen hauskaa silloin, kun kuukautisten alkukouristukset ovat kaikkein pahimmillaan, ja haluaisi vain maata sängyssä särkylääkkeen ja muutaman strategisesti sijoitetun tyynyn kanssa...