Kauhistus, miten pitkältä vapaapäivä voi tuntua... En oikein ole osannut tehdä tänään mitään, hengaillut vain koneella ja tiskannut, vähän katsonut Kullan kanssa televisiota. Vaikka onhan sitä kyllä siinäkin, kiva kun voi istua rauhassa koneen ääressä ja kasvatella sims-lapsukaisia leppoisaan tahtiin.

Katselin tänään jo nettisivuja sillä silmällä, että mistä saisin parhaiten ennakkotilattua ensi kuun puolessa välissä ilmestyvän seuraavan lisälevyn simsiin. Vähän kyllästyttää tuo pelaaminen tällä hetkellä, kun odottelee jo niitä lemmikkejä ja näiden nykyisten juttujen kanssa elämä on jo liian helppoa taas. Kolme vai neljäköhän vuotta minä olen tuota jo tahkonnut? Ei mikään ihmekään, jos vaihtelua tuovia juttuja odottaa... Toisaalta on se vain niin kivaa, aivan oma viehätyksensä. Vielä ei kyllä tilausta ole tehtynä mihinkään, mutta eiköhän sitä vielä ehdi. Nyt vain olisi helppo tilata, kun tuntuu, että tilillä on rahaa enemmän kuin yleensä, ehkä jopa enemmän kuin pitäisi.

Jotain tekisi mieli neuloa, mutta kumpikaan kesken olevista töistä ei nyt juuri innosta, enkä tiedä, mitä muutakaan tekisin. Järkiratkaisu olisi tehdä muutama apupupunen tässä välissä, saisi jotain hyvää aikaan, ylenmääräinen lankavarasto pienenisi ja saisin rauhassa mietittyä, mitä isompaa lähtisi tekemään. Mutta kun sormia syyhyttäisi ihan kaikki...

Kajareista kuuluu Katie Meluan musiikkia, sitä on ihana hyräillä mukana, sen verran mitä osaan ja jaksan... Tuo on edelleen näitä minun elämäni suuria musiikkirakkauksia. Sibeliuksen rinnalle nyt mikään ei yllä, mutta juuri tällaisiin ällöromanttisissa ajatuksissa rypemishetkiin aivan loistavaa. Olen vain keskittyneesti onnellinen, vaikkei mitään oikein tahdokaan näppikseltä tulla järkevässä muodossa ulos. Kaikki on hyvin, niin hyvin...