Kyllä suomalaisen elämän perusparhaisiin puoliin kuuluu lauantaisauna, ei sille mahda mitään. Muutenkin päivä on ollut ihan mukava, mutta sauna kyllä kruunaa kaiken. Sääli, että saunomiset on kohta tältä kesältä ohi, eikä talvivuoroa näillä näkymin tipahda meille tänäkään vuonna. Hyvä puoli tuossa tietysti on, että ainakin tulee saunanhimoisena käytyä välillä uimahallissa ja porukoitakin katsomassa.

Sain kahlattua läpi tunneälystä kertovan jonkun jenkkikirjankin läpi tänään. Helppolukuisesti kirjoitettu ja selvästi asiastaan vakuuttunut kirjailija, mutta... Jotenkin tuli sellainen olo, että minä nyt ainakin kuulun siihen tunneälyttömään kamalaan kastiin, joka ei mistään hyvästä mitään tiedä ja pilaa vielä tulevien lasten ja lastenlastenkin tulevaisuuden sillä säheltämisellään. Aika tylyä tekstiä siellä lastenkasvatustaidoista, yleisestä pärjäämisestä, työ- ja koulumenestyksestä yms. Osa toki sellaistakin, minkä olisin osannut omasta elämästäni muutenkin kertoa.

Onkohan tuollaista ketjua mitenkään mahdollista murtaa? Jo nyt ainakin tuntuu, että tässä kaupungissa asuminen ja yleensä näinkin hyvän suhteen ylläpitäminen Kullan kanssa on enemmän kuin olen oikein ikinä uskaltanut toivoakaan. Ja viimekesäinen hoitotyttö tuntui sosiaalistuvan ja rohkaistuvan huomattavasti tällaisen surkinkin kanssa, kun yhdessä tutkittiin maailmaa. Toisaalta ne vanhat pelot ja epävarmuudetkin hyppäävät aina esiin yhtä helposti, kun vähän saavat kimmoketta. Sopiva sotku töissä, ja minä en enää tahtoisi uskaltaa mennä sinne. Riita Kullan kanssa, ja minä pelkään koko suhteen kaatuvan... No, parempi olla edes ajattelematta muita worst case -skenaarioita nyt, kun kaikki oikeasti on tosi hyvin tänä iltana.