Illalla syli oli aika tyhjän oloinen, ja sama olo jatkuu näköjään nyt aamullakin. Näköjään yhden illan sylittely riittää siihen, että kaikki minussa kaipaa sitä pientä siihen lähelle. Juuri sellainen höpinöitysolo, miettii vain toisen halua piirrellä pikkuveljen kuvia, toisen omia juttuja... Ihan vain sitäkin, miltä 2-vuotias tuntuu ja tuoksu sylissä. Tahtoo sellaisen myös!

Hyvin kyllä huomaa eron lapsiin suhtautumisessa, kun toinen suunnilleen samanikäisistä puhuu jo kunnolla ja toinen ei. Puhuvalta kysellään ja keskustellaan enemmän, puhumattomalle annetaan enemmän pyytämättä ja kirjojenkin luku on enemmän sellaista "missä joku on --> lapsi näyttää sormella" tai "mikä tämä on --> lapsi ´kertoo" -tyyppistä. Eli sanojen hakemista ja toisaalta kommunikoinnin vahvistamista. Kyllähän tuokin pikkuinen toki sanoja puhuu ja sillä tavoin ilmaisee itseään, lauseita vain ei pahemmin ole ja sanoistakin ehkä vain osia...  

Mitenköhän yhteneväinen mahtaa olla ajatusmaailma puhuvien ja puhumattomien 2-vuotiaiden välillä? Luulisi, että siinä olisi selkeä ero, en tiedä... Vai voiko kyse olla pelkästä motoriikasta?