Pääsinpäs lopulta ajan kanssa ihmettelemään uuden kännyni käyttämistä. Ei tuo ihan niin näppärä taida ollakaan kuin alussa luulin, mutta hieno silti. Enkä ainakaan kenellekään myönnä (paitsi näin blogissa) että joku järkevämpikin ratkaisu tässä puhelimessa voisi olla.

Muutenhan tuo on tosi hieno, paitsi että muistikortti (jonka luulin olevan tyylikkäästi kokonaan puhelimen sisällä) onkin työnnettävä puhelimen päähän käytön ajaksi. Vähän hankala, jos esimerkiksi jemmaisi puhelinta normaalisti kassin pohjalla sekalaisen tavaran seassa, tai miehekkäästi työntäisi sen tiukkaan taskuun. Normaali naisellinen takki toki varmasti toimii näinkin ja kännytaskukin kassissa varmaan on tarpeeksi hellävarainen niin käytettäväksi. Ihmettelen silti insinöörin mietteitä, kun on tuon kortin noin hassusti tuohon lykännyt. Varsinainen puhelimen oma 8 Mt:n muisti kuulostaa aika surkealta, kun hahmotin esitteen perusteella koko 128Mt:n kortinkin olevan yleensä näppärästi saatavilla.

Perusjuttuja osaan kyllä jo sujuvasti käyttää tästä puhelimesta. Kuvaaminen onnistuu suht luontevasti, löysin jopa zoomin ihan itse, ja tekstareita olen kirjoittanut suunnilleen käynnistyshetkestä asti. Tänään jopa ravintolassa soitettu puhelu meni toisella yrityksellä oikein... Vähän noloa, nokialasiajattelu (työkänny) on jo siis syövyttänyt alitajuntaani ja vaiston varaista toimintaa. Itse asiassa viimeksikin, kun hankin omaa puhelinta, taisin soittamisen opetella vasta viimeisenä. Tärkeät asiat ensin, puhuminen ei ole minulle kovin olennaista.

Ja pakko vielä hehkuttaa: kuulokkeiden kautta mp3t kuulostavat kertakaikkisen hienoilta. Jos joskus ikinä erehdyn harrastamaan lenkkeilyä tämän kännyn kanssa, se harrastus ei ainakaan huonon musiikintoiston takia pääse lopahtamaan. Nyt istun tässä ja jammailen hevin tahdissa, paljon hienompaa kuunnella tätä kännystä kuin tietokoneesta.