"On yksi sana ylitse muiden, yksi sana muuttumaton" (tai jotain sellaista) lauletaan meidän kuorossa... Minun viime aikojani miettiessä se sana ei kuitenkaan liity korkeampiin voimiin, se on puhtaasti AHDISTUS. Kaikki ahdistaa... Tai ehkä lähinnä työt, ja sieltä kumpuava ahdistus syöksyy sitten muuhunkin elämään. Lomautusuhka päällä (tällä hetkellä olen ainoa palkallinen työntekijä ilman lomautuslappua, odottaisin sen asian korjautuvan maanantaina), palkoissa on selkeä uhka, ettei niitä makseta tässä kuussa ajallaan, yleensäkin firman pystyssä pysyminen tuntuu epävarmalta. Minä olen ilkeä, ja sanon sen ääneenkin jos joku kysyy (tuotantojohtajalle vaikkei hän edes kysyisikään), muut ehkä enemmän hautovat sitä hiljakseen.

Kotona ei jaksaisi sitten tehdä mitään, kun töistä joskus tänne asti pääsee. Väsyttää, päivällä nukkuisin vaikka kuinka mutta yöllä uni on pätkittäistä. Mitään hyödyllistä en jaksaisi tehdä, pikkuisen pyörittelen jotain neuletta käsissä mutta lähinnä roikun netissä tai pelaan Sims 2:sta. Tänään sain sentään anopin pelossa tiskattua, nyt on hellalla jäähtymässä kattilallinen kasvissosekeittoakin ensi viikon työevääksi. Pyykkiäkään en ole pessyt, pakko kai kohta tai huomenna joudun likaisissa vaatteissa töihin... Ihmettelen, miten Kulta jaksaa äärilaiskaa ja kitisevää avovaimoa, joka tulee kotiin ja kaipaa vain ruokaa ja unta (+täysin ennalta arvaamattomina hetkinä K18-touhuja tännehetiäkkiänyt).

Työnhaku on muuten päällä, jos joku kaipaa itselleen uutta toimistoblondia täältä lähettyviltä, olen todennäköisesti käytettävissä nopealla aikataululla. Muutamaan paikkaan olen laittanutkin papereita...