Tällä viikolla ei paljoa tullutkaan kirjoiteltua, avasin kyllä ruudun jo muutamaan kertaan, mutta totesin, että lopputuloksesta olisi tullut aivan liian hormonipitoinen ja synkkä. Kuukautiset, kuukautiset. Joka kuukautinen iloni.

Taisi olla torstai-ilta kun ihan suoraan messengerissä serkulleni kerroinkin, että istun koneen ääressä, etten töksäyttäisi miehelleni "joko me tehdään vauva tai mie muutan pois". Ei se nyt sentään ihan vielä (onneksi) ole pelin henki. Tuo vain liittyy lähinnä siihen hormonikiukutteluun, mitä tulee harrastettua ainakin riittävässä määrin. Helpompi välillä pysyä vähän kauempana, ei tule turhaa riitaa silloin, kun en sitä järjissäni samasta aiheesta haluaisi saada aikaan.  

Pikkusiskoni tuli täysi-ikäiseksi viime perjantaina. Hassua, minun vauva... Muistan vielä syntymän niin selvästi 5-vuotiaan näkökulmasta, ja nyt mokoma on jo minua pidempi ja kauniimpi joka suhteessa, oma hieno itsenäinen itsensä. Ajokorttikin hänellä on jo, saa nähdä tuleeko minulle ikinä sellaista. Inssi ja kirjalliset menivät molemmat läpi viikon sisään ekoilla yrityksillä, loistavaa toimintaa. Saas nähdä milloin innokas kyläilijä tulee tänne näyttämään taitojaan.

Tänä iltana pitäisi mennä lastenvahdiksi yhdelle työkaverilleni. Anoppinsa oli perunut viime hetkellä ja lupasin pelastaa nuorten vanhempien vapaaillan. Kiva mennä, muksut ovat mukavia ja ainakin päiväuniaikaan siinä taloudessa nukkumaanmeno näyttää harvinaisen yksinkertaiselta. Kun nyt ei vain menisi sitten ilta oman vauvattomuuden suremiseen, kivempi olisi vain osata nauttia siitä, että kerrankin on pari pientä syliteltävänä.