Mistähän tuokin otsikon rallatus tuli mieleen? Ei ole mikään suuri suosikkini, mutta on siinä jonkinlaista totuuden siementäkin mukana. Aamuisin oma seurani on parasta, mitä haluan ja saan. Ihana istua tässä avonaisen ikkunan edessä (taktinen roinavuorihyllykkö ja tulostin peittävät mahdolliset intiimit vilahdukset ulospäin) ja kuunnella heräävää kaupunkia. Ja tietysti oma rakas tietokone on tässä, olohuoneessa odottaa pieni välipalahuivineule mahdollista liikainnostumishetkeä.

Kävin juuri hakemassa aamupalaa tähän kaveriksi, jos saisin itseni hilattua jo seitsemäksi töihin, se tietäisi myös tuntia aikaisempaa kotiinlähtöä. Taktisesti (ja jännetuppikipua osoittaneen käden takia) jätin perjantaina tekemistä tällekin päivälle, ei tarvitse ihan tyhjän panttina istua siellä kahta ensimmäistä tuntia.

Ihanaa, jalkapallon MM loppui eilen! En tiedä kuinka pelissä kävi, finaaliottelussa olleista joukkueista minulla sentään on hatara käsitys. 3 vuotta ja 11 kuukautta edessä ilman jokapäiväistä jalkapallofanaatikkoa telkkarin ääressä. Tuleehan sieltä toki varmasti potkimista nytkin, mutta järkevissä mittasuhteissa. Toisaalta, kun siihen asennoitui niin, että tuo nyt on vain tämä muutama viikko ennen minun lomaani, kyllä sen kesti. Lomalla se olisi harmittanut, jos elämä olisi pitänyt rytmittää pallon mukaan.