Onnistuin tänään laskiaispullien kanssa tekemään paremman taikinan kuin pitkään aikaan aikaisemmin. Pehmoista, muhevaa suussa. Maiskis. Turposivat tosin noin tuplasti siihen kokoon, mitä olin etukäteen ajatellut, mutta se nyt ei ainakaan haittaa.

Laskiaispullat ovat kyllä heti joulupipareiden jälkeen paras aikaan sidottu leivonnainen. Sääli oikeastaan, ettei noita syödä useammin, tosin varmaankin silloin hohtokin vähenisi. Nooh, onneksi nyt sentään pääsee herkuttelemaan.

Muuta asiaa ihan vähäsen. Minulla on ollut vatsa kummallisen tuntuinen jo useamman päivän, tai pikemminkin kuukautisten jälkeen kuukautismainen olo ei ole loppunut. Alavatsa on vähän arka ja olen jotenkin epämääräisen tietoinen kohdustani jatkuvasti. Toivottavasti ei ole merkki mistään ikävästä, kun muutama ylimääräinen kuukautisiin kuulumaton tippa verta on välillä kummitellut... Noh, eiköhän tuo tuosta.

Illalla lisäystä. Vatsan kummallisuus jatkuu aina vain. Jossain vaiheessa alkuiltaa iski oikein kunnon oksuolo, joka tosin helpotti pullalla ja maidolla. Normaali tuo ei ole, kohta alkaa villi mielikuvitus tehdä tepposiaan. Ne temput on kyllä nähty ennenkin, osaan kiihdyttää itseni aika tehokkaaseen valeraskauteen tuosta vain. Kunnon syytä ei missään tapauksessa moisiin ajatuksiin ole, kiusaan vain itseäni. Liian monen äärimmäisen epätodennäköisyyden olisi kohdattava yhtä aikaa, ja arpaonnea minulla ei kinä ole ollut pahemmin.

Tänään on toisaalta taas tyypillinen sunnuntaiolo, vähän väsy ja hienoista alakuloa ilmassa. En edes ole saanut mitään aikaan koko päivässä (nyt kellon lähestyessä kymmentä sen voi jo myöntääkin). Pullat juu leivoin, mutta tiskit odottavat pöydällä ja pyykit vaatehuoneessa, olen vain pelannut tietokoneella ja haahuillut ympäriinsä. Plääh. Huomenna onneksi alkaa hiihtolomaviikko kaikissa harrastuksissa, ei tarvitse yrittää käydä kuorossa asti. Rauhassa voin keskittyä noihin liikaa lykättyihin viikonloppuvelvollisuuksiin.