Kolmen päivän saikku ei olisi varmaan parempaan paikkaan kuin tähän alkuviikkoon voinut tulla. Vaikka flunssasta ei nyt suoranaisesti nauttinutkaan, teki sekä henkisesti että fyysisesti pirun hyvää saada pieni ylimääräinen hengähdystauko. Nyt taas jaksaa, tänään sormet oikein syyhyävät päästä taas töihin :) (ja taatusti pääsevätkin, vauhdikas päivä tiedossa)

Hyvää teki myös huomata, että olen korvattavissa. Hyvin säilyivät ihmiset hengissä siellä ilman minua, uusi assarimme piti tiukan kurin ja järjestyksen, vaikka kiire kyllä kuuluikin eilen vielä kotoa soitellessa äänestä. Jospa sen ylimääräisen kiireen torjuminen ja stressiputken katkaisu olisi jatkossakin helpompaa, kun olen jo nähnyt, että elämää on ilman minuakin. Vesilasiin ei vieläkään ole jäänyt kuoppia viimeisten testitulosten perusteella... Ja siitä kuopattomuudesta olen todella helpottunut, sen verran tiukka paikka oli edes flunssan takia ottaa se loma, nyt varmaan jatkossa helpommin. Ja pitkästä aikaa tänään on kiva mennä töihin.

Hassua muuten, miten kroppa osaa aina ajoittaa tiettyjä juttuja. Kuten kuukautisia, parin päivän sisään aina se huonoin mahdollinen ajoitus. Nytkin olisi ollut koko alkuviikko aikaa voihkia sängyssä alkukipuja, mutta ainakaan vielä ei mitään ole kuulunut. Töihinmeno toki varmasti houkuttelee ne paikalle, siitä ei ole kuin ihan pikkuruinen epäilys. Tänä aamuna ainakin on ollut jo se perinteinen levoton olo, joka niitä enteilee...