Nyt on kaikki taas valmista ensi viikkoa varten. Pyykkikone on laulanut koko viikonlopun, tiskit tiskattu, juuri kävin suihkussa ja nyt pyyhe päässä kerrankin lämpimänä tulin kirjoittelemaan tänne muutaman sanan. Sellainen pehmeän rauhallinen ja mukava olo.

Olo on jo kovasti parempi kuin edellistä kirjoitusta tehdessä. Ehkä tämä kuitenkin tästä. Ihmeitä tai äkkikäännöksiä suuntaan tai toiseen ei tapahdu hetkessä, mutta ehkä kuitenkin jossain vaiheessa saadaan putki auki. Loppujen lopuksi vaikka siinä perjantaisessa isossa riidassa oli niitä pelottaviakin piirteitä, oli siinä paljon hyvääkin. Tuotiin esiin niitä juttuja, jotka oikeasti hiertävät tässä suhteessa, ja mietittiin, mitä niille voisi tehdä... Jos edes riitelykäytäntöämme saisi järkeistettyä, se olisi jo suuri askel parempaan. Nyt ainakin ollaan lähiaikoina uskallettu riidellä avoimesti, eikä vain mökötetty kumpikin tahoillamme. Yhteiselämää pitää opetella, taas se nähdään.

Ensi viikko onkin sitten paniikkikiirettä ja ylitöitä, sen tiedän jo nyt. Ei voi mitään, parempi asennoitua jo etukäteen niin, että ensi viikolla painetaan täysillä ja sitten ihmetellään taas jatkoa myöhemmin.

Ja oikeasta ihmisestä tuli Suomeen presidentti, hienoa. Jotenkin sitä vain mieluummin haluaa äänestää naista kuin miestä, tuntuu että nainen kuitenkin ymmärtää paremmin muiden naisten asemaa. Vaan tuskin tuo Niinistökään huono olisi ollut, pätevä mies hänkin.