Erehdyin tänään ostamaan itselleni tuhannen palan palapelin. Mustavalkoinen kuva Manhattanista, toooodella niskaystävällinen lattialla koottuna. Eipä siinä vielä kovin montaa kymmentä palasta ole toisiaan löytänyt, vaikka koko illan töiden jälkeen olenkin istunut sen ääressä. Hauskaa minulla kyllä on ollut, mutta hidasta tuo on. En taida muutenkaan olla kamalan visuaalinen, ja tuossa tosiaan väritkin ovat mustan ja harmaan eri sävyjä. Hitaasti hyvä tulee, ehkä. Tai sitten vain loppuu sisu kesken.

Onpahan jotain iloa siitäkin, että asutaan aina vain kahdestaan Kullan kanssa vailla minkäännäköisiä paapottavia. Krapulapäivät eivät häiritse ketään, ja palapelinkin voi rauhassa levittää olohuoneen nurkkaan lattialle (tosin Kulta ei kyllä kovin ilahtuneelta näyttänyt, kun ilmoitin majoittuvani siihen pariksi päiväksi). Joku teline tai pöytätila olisi hieno, mutta ei meillä oikein ole sellaista. Tai sitten pitäisi uhrata olohuoneen tai keittiön pöytä kokonaan tuolle muutamaksi päiväksi, ei sekään toimisi.

Jaajaa, pitäisi varmaan mennä kokeilemaan, onko tämänpäiväinen päänsärky yhtä ilkeä tapaus kuin eilinenkin nukkumaanmenon kannalta. Jomottaa ilkeästi ja kurkku on tukossa, flunssa varmaan puskee päälle. Töissä aamulla pukkasi tolkuttomasti hikeä aina, kun vähänkin liikuin johonkin suuntaan, onneksi se sentään helpotti jossain vaiheessa päivää. Pitää yrittää huomenna muistaa käydä kaupassa aamulla ennen töihinmenoa. Jos vaikka jokin ruokaisa evässalaatti ja energiajuoma taas tarttuisi matkaan. Inhottavaa kitata kofeiinia jatkuvasti, mutta on se sentään laillinen huume. Ja parempi kuin suklaa.