Plääh... Voisikohan olla, että pillereiden ohi olisi viikko sitten päässyt yksi munasolu karkuun? Sekuntiakaan en usko hedelmöittymiseen, mutta kylläkin tämänhetkinen mieliala muistuttaa PMS-oireita ajalta ennen pillereitä vähän liiankin tarkasti. Muistan kyllä nimittäin yhden illan sellaisen olotilan, että tuntui kuin kuukautiset olisivat olleet alkamassa, jotkuthan tuntevat ovulaation samantapaisina kipuina.

En kyllä ala, jos siellä oikeasti on ollut irtomunasolu. Ainoa kerta useampaan vuoteen, kun moneen päivään ei ole mies saanut sisääni orkkua, tietenkin juuri silloin. Tyypillistä. Vaan mitäpä tuolle nyt enää mahtaa.

Niin tai näin, tämä päivä on kyllä ollut ihan pepusta. Pyöreästi sanottuna kaikki ärsyttää, pelaaminen ei huvita, kirja ei kiinnosta, mies on lähinnä itsekäs paskiainen (vaikkei edes tee tai ole tekemättä mitään tavallisuudesta poikkeavaa) ja GRRRR kertakaikkiaan koko maailmalle. Niin selkeästi hormoniperäistä pottuuntumista kuin vain voi yleensä olla. Eikä sitä pahaa oloa sitten edes kehtaa näyttää muille, kun hormoniperäiseen ei auta mikään, ja syykin ihan vain itsessäni.

Minä haluan sen vauvan! Syli on ihan fyysisesti tyhjän tuntuinen ja emoiluvaistot parkuvat turhaan... Ja silti en halua miestä painostaa tai salaa tehdä mitään radikaalia ehkäisylle, kun kuitenkin sen pitäisi olla yhteinen päätös ja yhteinen toive. Perkeleen periaatteet! Tuntuu kuin pelkästä kiltteydestä sitä sitten jäisi ihan ilman haluamiaan asioita, kun ei vain voi pakottaa toista oman tahtonsa mukaiseen toimintaan... Ja loppujen lopuksi, pakottamisella varmaan saisin vain miehen jättämään itseni, tuskin mitään positiivista tapahtuisi.