Taas on ikävä, en tiedä oikein mitä tai ketä. Sitä vauvaa kai... Tai jotain sisältöä ja paapottavaa elämään. Kulta on suloinen, mutta aikuisen ihmisen kyljessä ei koko aikaa voi kyhnätä. Noin yleisesti ottaen voisin jopa kuvitella, että Kulta on keskimääräistä parempi kyhnäyskaveri. Ei ihan helposti karkoita minua, mutta liika on liikaa joka asiassa. (minun tuurillani jos sen vauvan joskus saan, se on varmaan yli-itsenäinen eikä halua olla sylissä yhtään)

Viikot kuluvat nykyään tosi vauhdilla, paljoa ei ehdi pysähtyä synkistelemään ja pohtimaan. Viimekin viikolla meinasi ikävä iskeä lauantai-illalla, tosin sitten meni D:n suosiollisella avustuksella ohitse. Tosin D sitten itse oli päätynyt synkistelemään meidän mentyämme nukkumaan. Nyt ollaan kotona ihan kaksin, hyvä välillä ehtiä vähän rauhoittumaankin. Viime yön 12 tunnin yöuni puhuu kyllä omaa kieltään, samoin kuin satunnainen hallitsematon nukahtelu iltaisin. Nukkumiseen olisi syytä uhrata enemmän aikaa, mutta kun sitä ei tunnu elämiseenkään riittävän tarpeeksi.

Suhtautuminen D:nkin tuntuu jotenkin hassusti heittelevän. Viime viikolla oli ihanaa kun tuli käymään, tällä viikolla en ole tytöstä paljoa kuullut enkä välttämättä ole halunnutkaan. Olen niin kateellinen hänelle tyttärestään, ja siitä mahdollisuudesta, mitä ehkä olisi ollut. Tällä hetkellä yhteinen keskustelupohja on muutenkin ehkä vähemmässä kuin tavallisesti, minun tylsä tavallinen elämäni ei toista paljoa kiinnosta, ja minä en välttämättä hyväksy hänen ratkaisujaan ollenkaan. Ja jatkuvasti olen kateellinen niin monesta jutusta, että vihertäminen alkaa varmaan olla jo sarjakuvien radioaktiivisuuden luokkaa... Eikä puhettakaan, että toinen ymmärtäisi kateuteni syitä, samat asiathan ovat yrittäneet sotkea hänen elämäänsä entisestään.

Jotain positiivistakin pitää kai kirjoittaa tähänkin merkintään: löysin itselleni sopivan liikuntamuodon. Pilates kotona videon kanssa tehtynä ei ollut huono juttu vuosi sitten ollenkaan (vai kaksi vuotta), mutta nyt olen tällä viikolla käynyt kokeilemassa sekä tavallista Pilatesta että Pilatesta lihaskuntoharjoitteluna jumppasalilla, ja ne ovat olleet ihan huippujuttuja. Vatsalihakset tosin vikisevät tuskissaan nytkin, ja reidet osoittavat mieltään aina ylösnoustessa, mutta kokonaisuutena tuo on selvästi minun juttuni. Hyvä vain, että tuntuu jossain jälkikäteen, tiedänpähän tehneeni jotain. Ja jospa vaikka vaaka tai peilikin joskus reagoisi jumppausyrityksiin...