Pepenero haastoi minut paljastamaan viisi omituisinta tapaani, joten tässä tulee. Varautukaa pahimpaan:

1. Ajattelen vauvoja koko ajan ja kaikkialla, tosi yksityiskohtaisiakin juttuja kulmien kurtistelusta alkaen.

2. Kaipaan suunnattomasti kommentteja omaan nettikirjoitteluuni. Yksityisviesti keskusteluforumilla pelastaa päivän, vaikka muuten olisi minkälainen masis päällä tahansa. Kielteinenkin lainaaminen on parempi kuin ei mitään reaktiota. Minäkö muka huomionkipeä?

3. Iltaisin minulle ei riittäisi mikään määrä hellyyttä. Leffat ja sarjat katsellaan aina, jos ei syödä, sylikkäin, ja siitä en silti millään haluaisi nousta ylös. Ohjelman loputtua käännyn vain kasvot mieheen päin ja alan pussailemaan seinää vasten tungettua viatonta otusta...

4. Iltaisin en myöskään millään jaksaisi sammuttaa valoja. Osaan nukahtaa ihan yhtä hyvin valoisaankin tilaan, joten kynttilät ja lamput voivat ihan hyvin jäädä palamaan. Eilisillasta en kyllä tiedä mitä tapahtui, olin juuri nukahtanut kun mies tuli puhaltelemaan kynttilöitä ja jotain kuumaa tuli minulle olkapäällekin ja sen jälkeen hehkui lakanalla. Sähläsikö mies vai leimahtiko tuikku, en edes halua tietää. Pelästyin vähän kuitenkin, jos ihon sijasta laskeutumisalustana olisi ollut hiuspehko, siinä olisi voinut käydä hullustikin.

5. Haluaisin laulaa töissä ja jos olen siellä joskus yksin, laulankin samalla kun puuhailen jotain. Pari kertaa minut on jo yllätettykin...

Koska kaikissa sellaisissa blogeissa joita tunnustan lukevani on jo näitä samoja asioita mietitty, haastan viisi seuraavaa eksynyttä kyläilijää. Lisäksi haluan vielä tietää, keitä olette. Vai lukeeko tätä yleensä kukaan?