Tämä viikko on lipsahtanut pahemman kerran hässäköimisen puolelle. Aina välillä niin vain käy, ja osasin sitä kyllä viime viikolla jo epäilläkin kuun vaihteen takia. Itse asiassa kuu lopulta vaihtui ilman sen kummempia menoja, sen sijaan melkein kaikki muu on ainakin vähän vinksallaan...

Töissä meni laulutuntipäivänä työpäivä vähän pitkäksi, 11 tunnin jälkeen pääsin kotiin. Harmitti, kun laulutunti jäi väliin etukäteen edes opettajaa varoittamatta, mutta kun hoksasin tilanteen, oli jo aivan liian myöhäistä ja mahdotonta ilmoittaa. Ensi viikolla menen kyllä vaikka pää kainalossa (tukkoamaan pyrkivän nenän ja särkevän pään perusteella ääni hukassa meno voi olla hyvinkin mahdollinen ajatus). Kuinka ollakaan, seuraavana päivänä siitä netti kaatusi yhteydentarjoajan päästä, ja taas stressiarvot kohosivat. Tänään takkusi jopa saman firman kännykkäverkko, uskomatonta... Laskutusta on kovasti ja muutkin työjutut vaatisivat hyvin aktiivista ajattelua.

Yksi ystäväni on raskaana, ja kuinka ollakaan, olen ihan helvetin kateellinen. Ihmisen tuntien en edes osaa pitää raskautta positiivisena asiana... Painostaa en kyllä haluaisi mihinkään suuntaan, mutta ehkä abortti tuntuisi oikeammalta ratkaisulta sen ihmisen huomioon ottaen. Ulkopuolisena en kyllä edes halua, että minulla olisi mitään sananvaltaa tai edes mielipiteelläni kertomisoiketta. Paras, kun päättäisi ihan itse, mitä elämältään haluaa ja miten. Onneksi pahin oma masis ystävän raskautumisesta ennen minua on jo ohi. Pari päivää olin ihan maassa, nyt jo vähän pirteämpänä.

Kuoron tuleva keikka mietityttää. Seurakunnan kuoro, seurakunnan tilaisuudet, siinä on selkeä yhteys. Mutta evankelioimistapahtuma kuulostaa kyllä jo jotenkin liian pitkälle menevältä, ahdistavan liian kristilliseltä minulle... Voiko tuollaisesta jäädä pois oman vakaumuksen takia? Kulta vihjailee minulle jo välillä, että voisin harkita kuoron vaihtamista taas, kun nuo keikat aiheuttavat jatkuvia mietintöjä. En vain oikein tiedä mitään "hengetöntä" hyvätasoista porukkaa lähiseudulta, saati sitten sellaista, joka olisi vielä autottomien kulkuyhteyksien päässä. Kuoron pikkujouluun sentään sain ilmoittauduttua, jospa siellä tutustuisi ihmisiinkin vähän paremmin. Aluksi kuuntelemaan lauluyhtye Rajantonta ja sitten syömään, se ainakin kuulostaa hyvältä toimintasuunnitelmalta.

Kullalla alkoi tällä viikolla taas puolen vuoden työpätkä. Muutoksen huomaa heti, ja se on ihan positiivinen. Vaikkei tuo kotonaolosta ole näyttänytkään kärsivän, selvästi on miehessä enemmän elämää ja actionia, kun järjestettyä päiväohjelmaa löytyy taas. Puheenaiheita riittää, ja tuttu työyhteisö on kuulemma ottanut oikein mukavasti vastaankin.

Langaton lokakuu ottaa muuten jo nyt tosi tiukille. Ihan ei fyysisiä tuskia tänään ollut, kun kävelin lankakaupan alennuskorin ohi, mutta paljoa ei puuttunutkaan. Tulisi jo se odottamani paketti, että pääsisin hiplailemaan niitä uutuuksia!