Hassua, miten erilaisista jutuista ihmiset voivatkaan haaveilla. Verrataanpa esimerkiksi minua ja kouluaikaista tuttua, johon satuin tänään törmäämään:

Minä haluaisin pienet häät pienellä budjetilla, virallinen hääkuva, kaunis puku ja paljon hyvää ruokaa, mutta muusta tinkien. Papin haluaisin vihkimään, mutta voi olla, että sekin pitää vaihtaa henkikirjoittajaksi miehen vakaumuksen takia. Paikalla lähin suku (max 20 henkeä), häämatka johonkin pois kotoa pariksi päiväksi. Täysin mahdollinen toteuttaa omin voimin, tosin tila pitäisi vuokrata jostain muualta...

Samanikäinen tuttu säästää jo nyt useamman vuoden päähän hääbudjettia, vieraita 80, kaikkea paljon ja viimeiseen asti hiottuja yksityiskohtia. Yleensä jo tuo monen vuoden päähän suunnittelu ahdistaa minua...

Ei varmaan tarvinne miettiä, kumpi minusta on parempi. Tietysti makuja on monia, ja ylellisemmänkin seremonian alta voi silti löytyä se oikea kultainen tarkoitus. Ovathan isot häät hienoja ja kauniita, mutta itse en kyllä jaksaisi tai haluaisi siihen niin paljoa pistää vaivaa ja rahaa. Vähemmälläkin saa sitä, mistä enemmän pidän. Pieni vaatimaton seremonia, ei mitään turhaa hörhellystä. Niin puritaani en toki sentään ole, että kahden maistraattiin salaa menisin. Sukulaiset haluan todistamaan tärkeää päivää, ja kuvankin muistoksi.

Sitten joskus.