Mikähän siinäkin on, että vaikka päivällä osasin ottaa töissä ihan rauhallisesti tietokoneongelman kanssa, yöllä heräsin kolmelta miettimään sitä pitkäksi aikaa? Siihen aikaan ei edes oikein mistään loogisesta ajattelusta voi puhua, sain kyllä jotain toimintasuunnitelmaa kehiteltyä tälle päivälle... Sinänsähän ongelma on pieni, että serveri toki toimii, en vain pääse kirjautumaan sinne sisälle. Pitänee yrittää tänään harrastaa kaukaa haettua ratkomista ja kysellä, joskus joku jostain syystä olisi sitä etähallinnut. Ja jos kohta puoliin siirrymme kohti uutta serveriä, vanha saa minun puolestani jäädäkin lukkoon, jos tarpeeksi tiukka paikka tulee.

Eilen oli kuoron keikka taas vaihteeksi, muilla meni hienosti, mutta minulla ei oikein putkeen. Pystyssä pysyminen osoittautui haasteelliseksi, kun jo muutaman laulun jälkeen silmissä pimeni tosi pahasti. Pakko oli kompuroida pariinkin kertaan kesken laulun istumaan, kun olin aivan tipahtamassa. Lavalta ei päässyt huomaamattomasti karkuunkaan, olisi pitänyt poistua keskirappusten kautta, joten seilasin sitten reunassa olleen tuolin ja oman paikkani (eturivissä tottakai) väliä. Sillä lailla harmittaa tuo pahoinvointi seistessä, että keikoillemeno ei innosta kauheasti muutenkaan, ja jos vielä pyörryttämisestä tulee vakituinen kaveri, jätän kohta menemättä kokonaan. Turha pilata toisten keikkoja huolestuttamalla ja omalla sähläyksellä, kun kaikilla muilla homma toimii.

Hauska yksityiskohta muuten. Kun kävimme ennen keikkaa heittämässä tavaroitamme alas lukkojen taakse, meille osoitetusta huoneesta löytyi ensimmäisenä mies pelkässä kylpytakissa. En tiedä, mitä mahtoi siellä puuhata, tietä näyttänyt vain kysyi, oliko tämä käynyt saunassa ja myönsi olevansa. Mitä kaikkea ihme kivaa noilta vapaammilta suuntauksilta oikein löytyy tiloistaan?

Eilisen ehdoton kohokohta oli muuten se, että löysin itselleni uudet nuorekkaat korkokengät. (Nuorekas, mikä kamala sana, mutta kuitenkin) Kun muutimme yhteen Kullan kanssa, heitin erehdyksessä kaikki kotona olleet kenkäni pois roskapussien mukana, huomasinkin katastrofin vasta muutaman viikon kuluttua, kun varmasti oli jo liian myöhäistä. Vanhojentanssikenkäni sattuivat silloin olemaan vanhempieni luona ja ne onneksi pelastuivat. Malli on kuitenkin tosi perinteinen pikkukenkä, sopii hyvin rippiäisiin ja konsertteihin, mutta ei mihinkään omanikäisten menoihin. Nyt näiden uusien pitäisi toimia sellaisessa oikeinkin hyvin.