Nyt seuraa taas itsesääliin vivahtavaa pohdiskelua, siihen kyllästyneet vaihtakaa blogia tältä päivältä.

Yksinkertaisesti ongelma on tämä: tarvitsisin paljon enemmän aikaa voidakseni puuhata kaikkea sitä, mitä haluaisin. Vähintään 30-tuntisia päiviä (olettaen, ettei unen tarve vastaavasti kasvaisi) ja mielellään pari päivää pidempiä viikkoja. Nytkin olen lomalla, mutta aika vain karkaa käsistä. En ole ehtinyt päivittää tänne mökkikuulumisia (oli muuten ihanaa), vaikka ollaan torstaista asti oltu jo kotona, mielessä oleva tehtävien käsitöiden pino kasvaa kasvamistaan ja välillä pitää puuhata Kullankin kanssa ja mieli tekee pelata tietokoneella. Pyykkivuori odottaa pesijäänsä ja tiskitkin kuikuilevat huolehtivan sielun perään. Kirjaston kirjoja on makuuhuoneessa vino pino, mukanaan yksi ihanan näköinen tilkkuopus, josta olisi kiva ehtiä kokeilemaan nyt loman aikana vielä jotakin. Olisi sitten tekniikka ja idea tallessa  mielessä myöhempääkin elämää varten.

Kuka antaisi minulle pidempiä päiviä tai organisoisi pääni sisällystä? Periaatteessa ajatellen mikään kiire ei valmiissa maailmassa ole. Lapsentekoikää on monta vuotta jäljellä (sekin mietityttää, kuten aina), käsitöitä voin tehdä vielä mummoikäisenäkin, villahuiveja etenkään kukaan ei vielä kolmeen kuukauteen ainakaan kaipaa. Kirjoissa saa eräpäivää siirrettyä ja vauhtiin päästyä niiden lukeminenkin on nopeaa. Siis kun saan irroitettua itseni tietokoneesta ja ajatukset pois ristipistoista tai virkkauksista, joiden kanssa lukeminen ei toimi yhteen. Ja viikon loman aikana minun ainakin teoriassa pitäisi ehtiä tekemään vaikka mitä mukavaa, tilkkutöitäkin. Loman jälkeen, nooh ainakin olen suunnitellut alkavani parina aamuna viikossa käymään uimassa ennen töiden alkua, sillä lailla saan vähän liikuntaa päiviini ja iltavapaat eivät kärsi. Aika näyttää, miten siinä suunnitelmassa käy. Todennäköisesti köpelösti, mutta aina voi yrittää.