Parin tunnin päästä pitäisi lähteä junalla pidemmälle yhtäjaksoiselle kotoapoissaoloreissulle kuin mitä olen ollut sen jälkeen, kun muutimme Kullan kanssa yhteen. Melkein viikko, lauantai-illasta ainakin keskiviikkoon, ehkä jopa torstaihin asti. Huih... Tähän asti kaikki menemiset ovat olleet max viikonlopun mittaisia. Nyt on huomenna serkkutyttösen rippijuhlat, joihin olen menossa vanhempieni kyydillä, joten auton lähtöpaikalla on oltava aikaisin. Helpointa siis mennä edellisenä iltana jo valmiiksi. Illalla palaamme sitten sinne mistä lähdimmekin, ja maanantaiaamuna Kulta tulee junalla perässä ja suuntaamme laina-autolla mökille. Ihanaa! Pois tulemme sitten kun tulemme, ainakaan vielä en ole kuullut, että auton tai mökin palautuksella olisi suurempaa kiirettä.

Äsken kävimme Kullan kanssa saunassa ja hekumoimme jo etukäteen ajatuksella mökkisaunasta. Oikea puulämmitteinen kiuas ja järvi ihan vieressä, se jos mikä on luksusta. Grilliruokaa, järvi, raitista ilmaa ja ilmatilaa joka puolella, niin ja sanoinko jo, että siellä on järvi? Pienenä etenkin olin täysin pitelemätön sen vesielementin kanssa, olisin varmasti puljannut vaikka koko päivän, jos kaitsijat olisivat jaksaneet istua vahtimassa. Isompanakin olen aina tainnut olla siellä ensimmäisenä ja viimeisenä nousta ylös. Ja ottaa pari varaslähtöä ja ylimääräistä pulahdusta siinä välissä.

Kullan kanssa ollaan nyt muutamana kesänä jo päästy käymään mökillä, pari reissua sukulaisten kanssa ja pari reissua kaksistaan. Onneksi Kultakin viihtyy minun lapsuuteni taikapaikassa ja on ihan yhtä innoissaan lähdössä sinne kuin minäkin. Varmaan, jos meillä olisi auto omana, siellä tulisi käytyä useamminkin, nyt vain kerran kesässä...

Mutta juu, tämä täti hiljenee nyt muutamaksi päiväksi. Loppuviikosta palaillaan taas asiaan, ehkä jopa maisemakuvienkin muodossa...