Taidan olla enemmän huomionkipeä kuin haluaisin edes myöntää... Nyt, kun joululahjat ovat vihdoin saaneet langanpäänsäkin piiloon, olisi hirveän kiva esitellä niitä jo täällä blogissa, vaan eipä voi. Minulla kun sattuu olemaan sellainen kutina, että toinen siskoni tätä aika ahkerasti lukee, ja silloin ylläri menisi ihan pieleen... Noh, pitää yrittää sinnitellä, vaikka se tiukkaa tekeekin.

Mutta miten mukavaa, kun nyt pääsee taas neulomaan "vapaasti", vailla suurempia murheita siitä, että lahjat valmistuisivat ajoissa. Tädilleni haluaisin vielä yhden huivin tehdä, ja Kultsin aamuisin salaa tehtävä lahja on kesken, mutta muuten nuo ovat nyt tuossa. Ja kaapissa on aivan yli-inspiroivaa sinistä ja vihreää mohairia odottamassa omia projekteja... jihaa!

Niskoissa kyllä hyvin huomaa, että viime ajat ovat menneet tiukasti puikot kourassa... Niin täysin jumissa kuin vain voi pään vielä kääntyessä olla. Mutta kyllä tämä tästä!

Onkohan kenelläkään muulla muuten ollut vastaavaa ongelmaa? Aina, kun yritän tehdä jotain Garnier studion Alpacasta ja ohjeista pikkuihmisten kokoja, niistä tulee aivan valtavan isoja... Nytkin vastasyntyneelle ajateltu sukka alkaa muistuttaa lähinnä leikki-ikäisen käyttämää... Ei hyvä! Ehkä minä puran tuon kantapään jälkeisen osuuden ja vaihdan kakkosen puikkoihin, kun 2,5:kin tekee noin suurta.. Samalla tulisi vaihto metallisista/muovisista bambuisiin, sekin voisi vähän kaventaa...