Tulihan se sieltä, kauan odotettu viikonloppuvapaa.. Tai no ainakin tänään ja eilen odottelin sitä hartaasti, vaikka viikko olikin aikalailla mukava kaikin puolin. Töissä oli taas tiukempi rutistus tällä viikolla, palkat piti laskea, mutta siitäkin selvittiin hengissä (niukinnaukin). Kummasti ylimääräisen häsellyksen korvasi tänään toimitusjohtajalta tullut kiitosviesti hyvästä työpanoksesta. "Hevonen kulkee rehulla, nainen pienellä kehulla" pitää kyllä paikkansa, tuo lämmitti enemmän kuin joku mahdollinen rahallinen muutaman kympin ylityöpalkkio. Ja työnteko on kivaa, ei siitä mihinkään pääse. 

Puutarhurin lahjanikin osoittivat muuten tänään ilahduttavaa suuntausta. Kun viime viikonloppuna kylvämääni ruohoa tihrustaa oikein tarkasti, sieltä erottaa ainakin viisi vihreää pientä pystyssä olevaa asiaa. Ruohonkorsien toivominen olisi ehkä liioittelua, mutta ainakin joku elää siellä. Ihanaa! Ehkä minulla on vielä toivoa?

Viikonlopun toimintasuunnitelma on tällä hetkellä selkeä:
1. tänään juon itseni humalaan ja rentoudun
2. nukun kovasti
3. en tee mitään hyödyllistä, eli todennäköisesti väkerrän neuletta ja pelaan Oblivionia. Ulkona voisi kyllä yrittää piipahdella aina välillä.

Mikähän siinä muuten on, että mitä ohuempi lanka, sitä suurempitöiseen neuleeseen se houkuttelee? Grinascon merinosilkit alkoivat viikko sitten puhua minulle, ne haluavat ehdottomasti muuttua torkkupeitoksi. Hyvä alku ikuisuusprojektille, kun silmukoita on 130, pinta on pitsineuletta ja puikkokoko 2... Kymmenisen senttiä olen tuota saanut tehdyksi, tällä vauhdilla tuo voisi ehkä olla puolen vuoden päästä valmiina, jos en tee mitään muuta tässä välissä? As if...