Minkä ihmeen takia pitää kärsiä PMS-vaivoista??? Eikö niihin nyt voisi löytyä jostain jotain järkevää ratkaisua? Omalla kohdallani tilanne taitaa olla vielä suhteellisen lievä, pari iltaa kuussa menee surullisella ja yksinäisellä ololla, mutta siitäkin saa kyllä kunnon sodan pystyyn tarpeen vaatiessa.

Eilen iski sohvalla lötköttäessä surkean yksinäinen olo. Mies muutenkin on nyt yrittänyt välillä kapinoida sitä minulle niin tyypillistä "sohvalla maataan vain sylikkäin" -ajattelutapaa vastaan... Siinä vaiheessa kun huokasin jotain hormonipohjaisesta peruskamalasta "kukaan ei tykkää minusta" -olosta, toinen otti hatkat ja minä jäin sohvalle istumaan. Okei, ehkä vähän hassu ajoitus, mutta siltä minusta tuntui. Oikea ratkaisu siihen tilanteeseen olisi ilman muuta ollut suukko ja rutistus ja vaikka höpsöksi kutsuminen. Hormonipohjaisesta olosta kuitenkin tietää mistä se johtuu, mikään ei ole vialla, olo vain on mitä on.

Mies kuitenkin päätti hermostua ja murista joka kuukautisten aikaan toistuvasta kuviosta, ja jätti minut sohvalle itkemään. Enää ei illalla puhuttu mitään, kieriskelin vain puoli yötä hereillä tai puolikoomassa pelkästään suutuspäissäni. Parisängyssä voi näköjään kaksi ihmistä hyvin olla nukkuvinaan metrin hajuraolla siinä välissä. Kahden jälkeen sain jo muutaman kerran nukuttuakin, siihen asti korkeintaan pieniä torkahduksia.

Nyt väsyttää ja harmittaa, kurkkukin on kipeä ja nenä tukossa, joten iltapäivän laulutunnillekin voi käydä huonosti. Töissä on tiedossa älyttömän kiireinen päivä vailla turhia teehetkiä tai edes järkevää aikaa istahtaa alas syömään. Koko päivä on taas ihan pepusta, ja syvältä sittenkin.