Eilen aamulla nukuin pahemman kerran pommiin. Työt alkoivat kahdeksalta, minä heräsin kahtakymmentä yli yhdeksän aivan liian levänneeseen oloon ja valoisaan huoneeseen. Olo oli kyllä ihan hyvä melkein koko päivän, mutta illalla iski taas armoton väsymys yhdeksän maissa, ja sinnittely Big Brotherin jälkeiseen aikaan asti ennen nukkumaanmenoa oli yllättävän hankalaa. Sängyssä tosin sitten olikin pakko kuukautiskipuisen selän kanssa ensin rakentaa kunnon pesä kahdesta peitosta ja kolmesta tyynystä että siinä pystyi nukkumaan, sohvalla olisi ollut paljon helpompi.

Vähän häiritsi, kun eilen ei uudelle samaa hommaa tekevälle työkaverilleni ollut tullut mieleenkään soittaa minulle, että mihin olen eksynyt. Itse ainakin olisin vastaavassa tilanteessa todennäköisesti pirauttanut jo ennen yhdeksää ja varmistanut, että kaikki on kunnossa. No, jospa sitten seuraavalla kerralla.

Tänään sentään kännykkäherätys toimi taas, ja olen nyt oikeaan aikaan pystyssä. Töissä on tulossa pirunmoinen tohinapäivä, yhtään ei huvittaisi mennä sinne. Uusia tulee paljon, ja vanhojen palkat pitäisi lähettää eteenpäin. Siihen vielä tolkuton väsymys päälle, niin minä ainakin alan olla ihan riittävän sekaisin. Tuntuu että nyt on taas koko ajan kestoväsymys päällä. Jos olisin fiksu, yrittäisin kyllä tänään jostain saada puhuttua kuntosaliseuraa itselleni tai menisin vaikka yksin. Pidemmän päälle liikunnalla olisi niitä terveysvaikutuksia ja eilen ainakin oli jo niin kamalan venytyttävä olo lihaksissa, että nekin sitä tuntuvat kaipaavan. Hassua, tämä on ihan viime kesän juttu yleensäkin, ei minulla ennen ikinä ollut mitään tarvetta venyttelyyn. Tänä kesänä taas yksi ihan parhaista ajanvietteistä oli maata sohvalla kintut kohti olkapäitä ja vanuttaa niitä...