Hiljaiset työpäivät ovat tuonneet aivan uusia ulottuvuuksia työssäoloon. Ilahdun aina suunnattomasti, kun joku, melkein kuka tahansa firman sisältä tutuksi luokiteltava ääni soittaa. Ja lörpöttelen, muilla olisi kiirekin varmaan. Onneksi nuo varmasti ymmärtävät, mistä puheripuli johtuu, sen verran erikoinen ratkaisu tuo minun jättämiseni tuonne yksin on. Kuitenkin, kun tekeminen ei riitä koko päiväksi, tulee sitten puuhattua muutakin. Olen vakavasti alkanut miettiä jääkaappien siivoamista, tosin silloin en voisi samalla päivystää lankapuhelimen vieressä eikä se kuulu toiselle puolelle rakennusta, hyvä jos edes käytävälle asti. Nyt käytännössä lueskelen toisten blogeja, surffaan netissä sellaisilla sivuilla joiden osoitteiden näkyminen sivuhistoriassa ei jälkeenpäin nolota (joudun ensi viikolla antamaan käyttäjätilini tunnarit kollegalle, jotta voi varmuuden varmistamiseksi tsekata sähköpostini pariin kertaan, muusta käytöstä ei ikinä tiedä), pelaan miinaharavaa ja spiderpasianssia ja juon muutaman litran vettä päivässä. Ohjelmanumero sekin, kun käy täyttelemässä pulloa keittiössä. Salaneulettakin olen harkinnut, mutta se menisi ehkä jo vähän liiallisuuksiin... Tänään onneksi oli tekemistäkin aika sopivasti, eilinen oli sulaa tuskaa.

Mutta kolme päivää enää ja sitten alkaa loma! Ihanaa! Kyllä sitä on jo kovasti tullut odoteltua. Vapaapäiviä ja ylimääräistä energiaa touhuta kotona. Ja jos sinne mökillekin pääsisi, se on sellainen suuri haave. Ensimmäisenä virallisena lomapäivänä pitää varmaan käväistä vanhempia ja pikkusisaruksia katsomassa, sisko T ja veli T täyttävät 16. Minun mokomat pikkukirput ovat jo niin isoja... Varmaan tähän asti veljenkin ammattikoulupaikka on varmistunut, jos sellaista on tullut, siskon lukiopaikka oli tiedossa jo aika alkukesästä. Kullalla on sitten syntymäpäivä keskiviikkona, jospa tuon saisi houkuteltua ulos syömäänkin silloin. Toinen kiva siihen liittyvä juttu olisi, jos anoppi ja appiukko tulisivat käymään, tai heitä näkisi vähän samalla reissulla synnyinseudulle. Nuo ovat siitä hyviä vieraita, että tulevat ja menevät järkevällä aikataululla, ei tarvitse pelätä koko päivän tuhraantuvan siihen. Ja mukaviakin ovat, tottakai. Synttärilahjat on jo ostettu kaikille päivänsankareille, tilasin Mulletoi.comista. Toivottavasti paketit osuivat kohdalleen. (jos nyt sisko T lukee tätä, niin näpit irti tuolta linkistä, tunnistit kyllä että sinusta puhutaan!)

Heräsin äsken parin tunnin pikkunokosilta, kun Kulta tuli tökkimään iltateeajan kanssa. Väsymys oli armoton, kun joskus epäilyni mukaan viiden maissa katseltiin iltapäiväelokuvaa, torkuin vain Kullan sylissä ja heräilin sekalaisiin suukkoihin ja silityksiin aina ynähdyksen verran. Ihan parasta muuten sellainen syliterapia, aika lämmintä vain näillä säillä. Lopulta oli pakko siirtyä sängyn puolelle. Vannotin tuota, että tulisi herättelemään viimeistään tunnin kuluttua, mutta oli tuo sitten antanut minun nukkua pitempään. Noo, tänä iltana jaksan sitten ehkä valvoa ja olla seurallinen vähän pidempään. Ja hyvää se teki, vaikka nyt onkin pää vielä vähän pyörällä.