Nyt alkaa pikkuhiljaa jo tuntumaan siltä, että joulu ehkä oikeasti voi tulla jo ensi viikolla. Töissä on ollut glögiä tarjolla jo monta viikkoa, ja eilen ostettiin meille kotiin joulukuusi. Muovinen vain, suht pikkuinen, mutta jotenkin ihana silti. Tuntui hassulta ostaa kaikki koristeetkin siihen kerralla, mutta eipä paljoa ollut muuta vaihtoehtoa entisten koristeiden puutteessa. Ensimmäinen kuusi omassa kodissa niin minulle kuin Kullallekin. Viikonloppuna kootaan kuusi ja koristellaan se, en oikein malttaisi odottaa.

Joulutraditiot ovat kyllä tuon kuusipuiden teollistumisen myötä muuttumassa aika tavalla. Yhä harvempi enää lastaa perhettä autoon ja ajaa kaatamaan kuusta mistään, joko se ostetaan torilta, tai sitten kerran kahdessakymmenessä vuodessa kaupasta. Kokoaminen ja säilytys taas on ihan uudenlainen haaste, kellaritilaa vaaditaan entistäkin enemmän. Aito kuusi olisi toki meilläkin ollut se oikein ja ihanin, vaan roskaamisen ja kasteluongelman takia päädyttiin aitoon tekokuuseen. Kuitenkin jouluaaton ja varmaan osan joulupäivääkin olemme vanhempien luona toisella paikkakunnalla, joten oikea kuusi ehtisi kuolla yksinäisyyteen ja huomion puutteeseen (ehkä myös vähän janoonkin).

Laulutunnillakin laulettiin eilen vain joululauluja äänenavauksen jälkeen. Sylvian joululaulussa ja Varpusessa jouluaamuna on vain sitä jotakin, joka herkistää. En kovin paljoa pidä uudemmista joululauluista, nuo vanhat rakkaat iskevät minuun paljon paremmin. Ehkä niissä on vielä sitä aitoa topeliaanista suomalaisuutta tarpeeksi jäljellä.

Ensimmäisen kerran muuten lauloin eilen Varpusta ruotsiksikin yhden kerran. Kyllä alkukielisyyden tässäkin asiassa huomaa hyvin, niissä sanoissa on ihan oma hohtonsa ja soivat niin todella hyvin yhteen melodian kanssa. Sääli vain, että minun r-vikani ei sovi yhteen ruotsin kielen kanssa. Kuulostaa aika karmealta sorauttaa lähestulkoon jokaista sanaa. Onneksi en ole ruotsalainen enkä asukaan Ruotsissa!