Miksi, voi miksi meillä pitää olla kesäaika? Ihan kuin aamuherätykset eivät olisi tarpeeksi ikäviä aina samaan aikaan, pitää kelloja vielä siirtää tunnilla väärään suuntaan... Kyllähän tähän pikkuhiljaa tottuu (iltapäässä ainakaan ei mitään ongelmaa sammua nytkään kymmeneltä), mutta aamut ovat nyt vaikeita. Etenkin kun muutenkin väsyttäisi...

Lääkäriaikaa en ole saanut vieläkään, alkaa olla jo huvittavia piirteitä tuossa touhussa. Eilen oli uusi vastaanottoapulainen puhelimessa, lupasi selvittää, missä mennään ja jopa soitella. Eipä soittoa kuulunut, enää ei edes vastattu puhelimeenkaan, kun sitten vähän ennen neljää viimeisen kerran yritin tavoitella.

Päätin eilen, että viimeistään syksyllä alan etsiä uutta työtä. Eiköhän tämä ole nyt nähty ja koettu, kunhan kesä ja ennen kaikkea palkallinen kesäloma ovat ohi, voin ihan hyvin alkaa vaivihkaa etsiskellä jotain muuta. Jos työnkuvani olisi vielä sama kuin työsuhteen alussa, en varmaan vielä tässä vaiheessa edes miettisi kyllästymistä. Vakituinen työpaikka on kuitenkin sen verran harvinaisuus nykyajassa, että siitä pitäisi ottaa ilo irti. Vaan onko tuo kovin iloitsemisen arvoista, kun eilinen teki hyvin selväksi sen, että kaikki kiva ja mielenkiintoinen viedään viimeistään nyt kuun vaihteessa? Jos elämä on pelkkää yhtä ja samaa aivotonta toistoa pienellä palkalla, se ei riitä. Nyt saan kuitenkin ainakin vuoden täyteen työsuhdetta tässä paikassa, siinä on jo tiettyä uskottavuutta. Ja ennen kuin löydän uuden paikan, minulla ei ole pienintäkään aikomusta irtisanoa itseäni tästä edellisestä.