Tästä se taas lähtee, uusi viikko. Viime viikko taisikin olla aika vauhdikas, Kultakin sai uuden työn ja kuoron levy julkaistiin. Omaa läpyskää minulla ei kyllä vielä ole, mutta ensi viikolla sitten saan sen varmaan hankittua. Ja kyllähän sitä omaakin tämänpäiväistä uutta alkua pitää hermoilla.

Olo on vain nyt nimenomaan sellainen tyypillinen maanantaiaamuinen. Harmaa ilma (ne venäjän metsäpalot hajusta päätellen, vaikka ikkunat ovat kiinnikin, ehkä oikeitakin pilviä) ja harmaa mieli. Käytiin eilen Kullan kanssa taas jotain parisuhteen kehittämiskeskustelun ja raa'an kiristyksen välille sijoittuvaa mielipiteidenvaihtoa. Lopputulos, kyllä me lapsi tehdään yhdessä, kun minulla joskus napsahtaa päässä tarpeeksi kovaa. Mieluummin tuo on minun ja lapsen kanssa kuin yksin. Ei tuo sitä lasta kuitenkaan mitenkään erityisesti halua... Ja mieluiten haluaisi vakituisen työn ennen kuin aletaan edes yrittämään, autosta tms. nyt puhumattakaan.

Olo on nyt helpottunut, kovasti helpottunut. Jonkin aikaa jaksaa vielä odottaa, kun tiedossa on, että joskus se tulee, ja nimenomaan tässä suhteessa. Kunhan nyt ensin aloittaisi uudet työt rauhassa ja Kultakin saisi ehkä vielä löydettyä jonkun seuraavankin paikan tuosta nykyisestään... Katsotaan sitten.

Uusi työkin... Tänä aamuna se jännittää. Mahaa koskee, mutta onneksi ei vielä ainakaan okseta. Pystyin syömäänkin patonkia, eli stressiarvot eivät kuitenkaan ole kovin korkealla... Jotain paineita vaikutan siitä kuitenkin ottavan, kun yöllä näin unta, että aamun tärkein hommani, ostaa jotain tuoretta hyvää tarjolle alkuun, epäonnistui surkeasti. Eksyin lähikauppaan ja katselin kelloa, ensin puoli yhdeksän, sitten kymmentä yli jne... Onneksi lopulta herätyskello pelasti. Mistä puheenollen, taitaa kohta olla ihan hyvä lähteä pikkuhiljaa pukemaan ja meikkaamaan. Kello lähestyy jo puolta kahdeksaa, ja meinasin vähän kahdeksan jälkeen olla jo töissäkin niiden tuoreiden herkkujen kanssa.