Miten se pääsikään taas lipsahtamaan niin pahasti? Yllätin itseni tänään tiskatessa suunnittelemasta ihan liina tarkkaan naimisiinmenoa ja muksunhankintaa, vaikka vanhat tutut asetelmat ovat aikalailla entisellään. Tällä kertaa haaveet olivat vielä söpösti pastelliväreissä, mutta aikansa kun niitä hautoo, päästään taas sinne synkempään päähän, missä liikutaan tummansinisessä maailmassa ajatuksella "tätä en kuitenkaan ikinä saa..."...

Plääh, laskin suihkussa että siitä on hyvinkin jo neljä vuotta, kun olen eka kerran Kullalle tosissani heittänyt, että vauva voisi olla aiheellinen hankinta.

Tällä hetkellä tosin minunkin pääni sanoo, että ihan juuri nyt ei ehkä ole se fiksuin kohta. Jos meinaan yrittää vaihtaa työpaikkaa, se olisi helpompi tehdä ennen mahdollista mahaa. Tai jos tuo nykyinen firma nyt säilyy pystyssä ja minä siellä töissä, niin asuntolainaakin olisi kivempi neuvotella niin, että ainakin alkuun olisi täysi palkka josta maksaa lyhennyksiä. Pitäisi vain saada tehtyä päätös johonkin suuntaan. Viime viikolla pari päivää pomon kanssa samoissa tiloissa oli kyllä jo selvä osoitus, että sinänsä työpaikan vaihtamisen syyt eivät kesäloman aikana ole hävinneet mihinkään.

Kamalaa muuten, miten haaveetkin muuttuvat tylsiksi aikuistuessa... Ei enää lammasfarmia (korkeintaan pari alpakkaa rivarin pihalle), ei ulkomaanmatkoja eikä kirjailijan uraa... Tilalle tulleet pikkuiset sinappikoneet ja asuntolainan turvin hankittu saunallinen kerrostaloasunto tai rivari, kirkkohäitten tilalle pikkuinen tilaisuus maistraatissa... Ikuisesta onnesta en sentään vielä ole luopunut.

Tiedättekö muuten, mikä on vauva/lapsikuumeen aika äärimmilleen viemistä? Katselin tuossa yksi päivä työkaverin poikaa, että kyllä minunkin perässä saisi tuommoinen 8v-touhottaja juoksennella... Pikkulasten kaipuun vielä ymmärrän paremmin, mutta että 8v:kin jo houkuttelee... Sinänsähän olen aina ollut enemmän vähän isompien perään kuin ihan kirppujen, eivät mene rikki niin herkästi ja osaavat jo vähän muutenkin ilmaista itseään kuin vain surkealla itkulla... Omia hankkiessa sellainen "suoraan 1v:stä aloitus" ei taida vain olla kovin realistinen lähestymistapa. Vaikka kai sitä vauvaakin oppii tulkitsemaan, jos se siihen syliin kovin pysyvästi majoittuu.

Huh, tulipahan taas vikistyä... Jospa tämä tästä.