Ihanaa, salainen ystäväiseni oli muistanut minua kortilla! Tänään sopivasti odotteli pitkäkielisen (ja hampunlehtiä syöneen) näköinen kirahvi näppäimistön päällä. Kiitos! Osuit oikein hyvään rakoseen, lämmitit mieltä kovasti :)

Samalla tuli luonteva tilaisuus mainita Kullallekin, mihin olen pääni työntänyt. Olisin odottanut, että tuo pitää minua vähäsen pimeänä, mutta näyttikin ihan positiivisen suvaitsevaiselta. Tai sitten tuo on vain niin tottunut minun pimeisiin ideoihini, ettei enää mikään hätkähdytä. Sekin on ihan mahdollista, kun kyse on minusta... Ainakin selvästi olen huomannut, että Kulta on seurustelumme mittaan kehittynyt joustavammaksi monissa jutuissa, alkaen ihan ulkonäköön liittyvistä ja päättyen ties mihin neulehössötyksiin ja vauvakuumepuheisiin keskellä kaupunkia.

"...Siit' ota utuinen neula,
sulkuniitti neulan päässä.
Ompele utuisin neuloin,
tinaneuloin tikkaele,
päitä suonten solmiele,
silkkinauhoilla soitele..."
Kalevala viidestoista runo