Juu, hengissä ollaan vielä toistaiseksi. En edes ole huomannut mitään, mikä olisi edistänyt epähengissäoloa (lukuunottamatta sitä, miten alkuviikolla töissä herätin yleistä hilpeyttä juoksemalla pitkin käytävää, törmäämällä yllättäen siihen kaksi viikkoa sitten hyökänneeseen pöytään ja päätymällä pöydän alle selälleni), mutta kirjoittaminen ei ole vain sujunut. Muutaman kerran olen jo ollut katselemassa tyhjää ruutua, johon voisi kirjoittaa, mutta en vain ole saanut itsestäni mitään ulos.

Ja Sny muruseni, et suinkaan ole ainoa lähetysongelmainen. Oma tämän kuun pakettini odotteli hajallaan pöydällä varmaan pari viikkoa, ennen kuin sain koottua sen yhteen ja vietyä postiin. Joskus se vain on liikaa vaadittu.

Neulerintama edistyy hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Olisikohan tuota peiton alkua jo nelisenkymmentä senttiä kasassa, tai ainakin lähelle sitä. Leuasta aloittaen navan saisi jo piiloon, kaipa se on jo ihan hyvä alku. Onneksi pitsipinnassa erottuu hyvin vaatimattomampikin päiväedistyminen, kaksi tai kolme riviäkin tekee heti muutoksen yläreunaan. Aloitin kyllä terapiasukan tuohon rinnalle, kun hitaammin edistyvä iso työ oikein hirvittää, sukasta saa vähän vauhtia jatkaa. Ja pöydän uumenista paljastui puolikas Sagittaria, milloinkohan saisin vietyä sen loppuun? En kai minä voi olla parempi aloittamaan töitä kuin lopettamaan niitä?

Tuttavien vauvarintamalla edetään jännittäviä aikoja, molemmat pallomahat joita olen seuraillut enemmän alkavat olla jo ihan lähtökuopissa. Ihanaa saada uusia pikkuisia maailmaan...