Tänään taas pyörii päässä vain kaikkea "entäs jos" -ajatteluun liittyvää. Ehkä jopa realistista sellaista, ainakin joltain osin. Ajatusketju taisi lähteä liikkeelle siitä, kun mietittiin eilen Kullan kanssa, millaista elämä loton päävoiton kanssa olisi. Lyhyesti sanoen, mukavaa ja makeaa. Kullalla ei varmaan olisi mitään vaikeuksia viettää loppuikäänsä hengaillen ja matkustaen, minulla varmaan pitäisi olla jotain projektia silloinkin. Opiskelua, tiivistä matkustelua, alkaisin kirjailijaksi tai vain valtava määrä mukeloita ympärillä. Kultakin myöntyi, jos päävoitto olisi tullut, oltaisiin voitu kokeilla, millä eteläisellä lomarannalla perheenlisäys tärppäisi lopulta. Eipä kyllä tullut.

Tänään sitten olenkin tainnut sisällyttää kuvitteellisen vauvan/vatsan vähän joka juttuun, mitä olen tehnyt. Tiskatessa mietin, miltä tuntuisi tehdä sitä vauva liinassa mukana, tai pöydällä oman tiskiharjan kanssa touhutessa. Äänestyspaikalle mennessä katselin, että sinne olisi sisäänkin päässyt helposti vaunujen kanssa... Ilta kai menisi ihan tissi toisen suussa kököttäessä, sukulaistätien ja äidin puheiden perusteella meidän perheeseen ei kuulu mikään liian helppo ja leppoisa nukkumaanmeno.

Ulkoillessa tuli muutenkin mietittyä sitä puolta asiassa, että toinen kerros ja pyörävaja kellarissa hissittömässä talossa voisi olla from hell vauvan kanssa. Tuskin oppisin retuuttamaan sitä sisään asti vaunulenkiltä tullessa nukkuvana yksinäni, eli jos ulkoilemaan lähtisi uniaikaan, ulkoilua myös jatkettaisiin koko sen unen keston verran. Pitkiä lenkkejä ja parvekkeella kakkosvaunut laiskempia päiviä varten. Pelkkä muksu vielä voisikin mennä, mutta painava kauppakassi siihen vielä kaverina antaisi asiaan vähintäänkin haastetta.

Aika turhaa kyllä tällainen miettiminen. Tuskin tosielämässä ihan lähiaikoina tulee sitä oikeaa tilannetta, että pitäisi vauvan kanssa pärjätä. Itse jotenkin haikailen omistusasunnonkin perään, se kyllä sitten jo valitaan perheenlisäyksenkin kanssa toimivaksi. Tämä on huono, kylppäri ei oikein toimi pienten kanssa (lainalapsilla testattu) ja korkea sijaintikin hankaloittaa. Eikä vuokraa tee mieli maksaa enää määrätöntä määrää vuosia. Kullan pitäisi vain saada joku vakituisempi pesti tai ainakin jo tieto seuraavasta, ennen kuin paljoa kannattaa edes pankkilainaa ajatella. Tuskinpa naapuritkaan ilahtuisivat kovin paljoa, jos meille muuttaisi pieni aktiivinen yökiljahtelija. Seinät ovat kuin paperia, välillä kuuluu läpi kaikki tv-ohjelmien sanoista alkaen.