Työkaveri (oletteko muuten huomanneet, elämäni ihmiset ovat Kulta, perheenjäsenet ja työkaverit?) soitteli eilen illalla ja pyysi tänään kanssaan kahville, jotain aivan nerokasta kuulemma tiedossa, ja halusi selittää asiasta minulle ajan kanssa rauhassa. Eihän siinä mitään, mukava poitsu tuo soittelija, joten suostuin. Tänään sitten hipsuttelin paikalle, ja kyllä, se, mihin tämä uudenlainen kanta-asiakaskorttisysteemi perustuu, on nerokas idea. Mielelläni otinkin sen kortin, pitää varmaan tänään vielä tutustua sen tuomaan sisältöön tarkemmin.

Vähän huono maku suuhun jäi kuitenkin siitä, että tähän nerokkaaseen perusideaan keskityttiin koko 45 minuutin tapaamisesta ehkä noin seitsemän. Loppuaika meni siihen, että työkaveri ja paikalla ollut toinen poika olisivat halunneet minua mukaan verkostomarkkinoimaan tuota juttuaan. Ei, ei ja ei. En koe oloani yhtään mukavaksi, kun yritänkään myydä mitään. Itsensä pääasiassa äänessä poika osasi kyllä myydä minulle, mutta asiaansa ei. Kuvaa piirtyi kyllä vihkoon kovasti, mutta vihko oli pienellä pöydällä hänen edessään, minä sain nähdä vaivaa kurkkiakseni siihen (ja silloinkin kuva oli minun kannaltani väärin päin). Ja jo yleensä se, että tilanne piti selittää vihkoon kirjoittamalla, nostatti minulla karvoja pystyyn. Mihin tahansa rahalliseen juttuun sitoudunkaan ikinä, siitä pitää olla olemassa kirjallista selkeää painettua materiaalia ja hyvät yhteystiedot. Piste. Yhteystietoja varmaan olisin saanut, jos olisin touhuun lähtenyt, mutta materiaalista poika väitti, että valmistakin olisi koetettu, mutta se ei toiminut. Kummallista, sanon minä.

Sitä eivät pojat tuntuneet ymmärtävän, etten edes halunnut kokeilla juttua, vaikka tuoton olisi esittelyn mukaan pitänyt olla kertakaikkisen huikea. Ei vain kiinnosta. Minulle riittää pienempikin palkka, kunhan sillä tulee toimeen ja tulo on varma. Tärkeää on se, että työ sen saamiseen on mielekästä ja tuottaa tekijälleen nautintoa. Noista mikään ei verkostomarkkinoinnissa toimisi. Enkä halua ikinä vetää tuttaviani mukaan mihinkään hämäräperäiseen...

Jäin vielä myöhemminkin pohtimaan suhtautumistani verkkokaupankäyntiin. Minustahan on ihanaa ostaa lahjoja, jotain kosmetiikkajuttuja ja käsityötarvikkeita netistä, kaikkea sellaista erikoisempaa, jota tällaista pikkukaupungista ei saa. Mitään välttämätöntä en netistä kuitenkaan ostaisi, ihan sen takia, että jos sille välttämättömälle tapahtuukin jotain niin, etten pääse nettiin, en halua olla pulassa. Netistä ostettaviin asioihinhan voi heti laskea pakkausta varten vähintään päivän ja sitten postin kulun siihen päälle, palvelu ei siis heti ole käteni ulottuvilla. Pahimmassa tapauksessa toista viikkoa.

Omassa elämässäni välttämättömät jutut ostan siis mieluiten aina kun vain mahdollista keskustasta läheltä itseäni. Ruuat, isot kodinkoneet, tietokoneen osat ja sellaisen elektroniikan, jota haluaisin kuitenkin hiplata paikan päällä ennen rahojen siihen kiinni pistämistä. En kokisi oloani kovinkaan rehelliseksi, jos kävisin ensin liikkeessä katselemassa ja kokeilemassa vaikka digikameraa, ja sitten tilaisin parhaiten käteen sopivan mallin netistä vain parinkympin hintaeron takia. Jos lähtee laskemaan, se parikymppiä tulee äkkiä käytetyksi myyjän tuntipalkkaan, esittelykamedoiden hintoihin, tilavuokraan, valaistukseen...

Keskustassa olevat liikkeet ovat minulle tärkeitä jo siksi, että meillä ei ole autoa. Kauppakassien tuominen muutaman kilometrin päästä onnistuisi kesällä pyörillä vielä hyvin, mutta talvella bussien kanssa voisi olla tuskaista. Ostan siis keskustasta kesälläkin, poikkeuksena muutaman kerran vuodessa reissu Lidliin ostamaan vaihtelun vuoksi vähän erilaisia tuotteita, mitä muissa kaupoissa ei ole. Nekin käymiset ovat siis puhtaasta vaihtelunhalusta.

Tietokoneen osia joskus tilasinkin netistä, mutta se taisi loppua siinä vaiheessa, kun joskus lähinnä hinnan perusteella valittu näytönohjain ja pari muuta osaa kosahtivat yhtä aikaa loppuviikosta ja opinnäytetyön kirjoittamisella oli helvetillinen kiire (anteeksi kielenkäyttöni). Oli niin ihanaa, kun pystyin menemään paikalliseen pikkuliikkeeseen. Kerroin, mikä osa oli pielessä ja miten konetta käytän (jopa pelinnimen tarkkuudella), mitä muita osia löytyy ja missä hintaluokassa ollaan. Sain ehdottomasti parempaa vastinetta rahoilleni kuin vastaavalla summalla netistä. Ja vielä tärkeämpää, sain osat heti mukaani ja lupauksen siitä, että jos kotona asentaminen ei onnistu, sieltä saa apua. Kirjoittamisviikonloppu ja mielenrauha pelastuivat. Sen jälkeenkin olen asioinut samassa liikkeessä todella mielelläni. Liikkeen omistajankin tiedän rehelliseksi tyypiksi, joka kieltäytyy myymästä sopimatonta osaa tai liian kallista käytötarkoitukseensa nähden. Joskus on passittanut meidät suoraan toiseen liikkeeseen hakemaan modeemia tms, kun tilanne on sitä vaatinut. Tuollaista suoraselkäisyyttä ei voi muuta kuin arvostaa.