16 päivää töitä ja sitten alkaa kesäloma! Ihanaa! Tänään ruokatunnilla laskin ja yllätyin ihan positiivisesti. Tuo on tosin sillä laskutavalla, jolla sain äkkiä kaikista pienimmän luvun aikaiseksi. Mutta viikonloput ja juhannus ovat toki lomaa myös, eivätkö olekin?

Todennäköisesti alan loman jälkeen aktiviisesti etsiä muita töitä. Vakipaikka on kyllä aina vakipaikka, mutta jos sinne meneminen aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta, ei se ole sen arvoista. Toivottavasti jostain tärppäisikin sitten lähikuukausina. Pomolle alan puhua, jos vaihto alkaa vaikuttaa ajankohtaiselta, pääsen edes haastatteluun johonkin tms. Tähän asti en ole ikinä oikeasti töitä etsiessäni päässyt, nykyinen paikka löytyi parin onnekkaan vahingon kautta.

Neulerintamalla minulla on taas henki päällä. Torkkupeitto tuntuu edistyvän vauhdilla (ainakin sentti useampanakin iltana viikon sisällä) ja toissapäivänä löydetyt uudet Knitty ja Ulla antoivat molemmat hurjan inspiraatiosysäyksen, inspiraatiota on taas kerätty tuleviin töihin vaikka kuinka hirveästi. Rajoittavana tekijänä korkeintaan järkevä määrä yhtäaikaisiin töihin... Noh, aina voi yrittää neuloa vielä vähän nopeammin... Tai herätä aamulla vähän aiemmin. (mitä, minäkö muka bongattavissa koneen äärestä puikot kädessä jo ennen kuutta tällä viikolla?)

Sunnuntaina pitäisi tehdä pienimuotoinen pääkaupunkiseudunvalloitusretki. Aamulla ensin Kotkaan vanhempien luo julkisilla ja sieltä sitten äidin ja siskotyttöjen kanssa Helsinkiin heidän autollaan kummitätiä tapaamaan. Luvassa hurjasti puhetta, paljon kävelyä, hyvää ruokaa ja toivottavasti kivoja kauppoja. Ainakin lautapelikauppaan haluaisin uudestaan ja Menitan lankaakaupankin bongaaminen voisi olla inspiroivaa (onneksi perjantaina on tilipäivä). Äiti haluaa varmasti käydä nuottikaupat läpi ja siskot todennäköisesti hajautuvat omille tehokierroksilleen. Junalla sitten illalla takaisin kotiin, ei varmaan kannata siinä vaiheessa enää kiertää vanhempien kautta.