Yskin, köhin, niiskutan ja yskin taas. Plääh... En edes muistanut, että pienikin flunssa voi viedä aikuisen ihmisen näin heikkoon happeen. (Bronkiittia ei ainakaan kukaan ole diagnosoinut, mutta sopiva maallikkotermi ja sopii hyvin otsikkoon startiitin kaveriksi) Lämpöä himpun yli 37 ja odotan mielenkiinnolla, millä yskäisyllä saan keuhkot kokonaan ulos asti. Hyviä irroitusharjoituksia tulee ainakin kovasti tehtyä jatkuvasti... Keskiviikkona tämä alkoi, eilen jäin töistäkin kotiin, toivottavasti maanantaina kykenisin sinne taas menemään.

Startiitti vaivaa ihan kauheasti, pää olisi täynnä kuningasideioita, jotka pitäisi saada puikoille mieluiten heti. Yritän hillitä, kun kaikki lähelläni oleva ja koskettelemani on nyt taatusti biologisesti uhkaavaa materiaalia. Sormia kuitenkin syyhyttäisi, olisi niiiiin kiva päästä heti tekemään vauvanvaatteita kaikille odottaville tuttaville, itselle muutamaa villapuseroa, paria huivia, sukkia miehelle jne jne jne.  Käytännössä olen antanut itselleni luvan tehdä vain Goddess Knitsin vuosipäivähuivin taulukoilla huivia nro 2. Ei yskimistä kohti vauvalankoja tai muita, kun taudinaiheuttajia on edes vähän rajattu, tämä on helppo putsata. En kyllä edes muista, milloin minulla olisi ollut startiittikohtaus yhtä pahana..

Ei tällä postauksella kyllä mitään ideaa taida olla, kunhan vain sääliä kerjäämässä... Mies ei ole moneen päivään edes pussannut minua, kun pelkää tartuntaa (yskii kyllä itsekin harvakseltaan), vanhemmat eivät torstaina käväistessään halanneet samasta syystä...

Pakko kyllä hehkuttaa, kun en torstaina ollut itse marjanpoimintakunnossa, sain vanhempien mummon puskista poimimana yhteensä 34 pakasterasiallista marjoja kotiin toimitettuna. Kultaiset vanhemmat ja kultainen mummo! Lämmöllä muistelen heitä talvella aamukaurapuuron kanssa...