Oma rakas Tietokoneeni on päättänyt ilmeisesti lopullisesti kyllästyä minuun, tai ainakin virtalähde laulelee viimeisiä valitusvirsiään. Kerran päivässä tuo suostuu käynnistymään, mutta sammahtaa sitten epämääräisen ilkeästi eikä enää suostu mitään virkkaamaan. Sammuessaan tosin saattaa pitää ilkeää hälytysääntä, joka hiljenee vasta kun virtajohdon nykäisee irti seinästä.

Eli teknisistä syistä johtuen saatan olla aikalailla hiljaksiin seuraavan pari viikkoa. Jos simityttää enemmän kuin blogituttaa, ja sitten kone kaatuu ennen pelamaamisen lopettamista, huonostihan siinä käy... Toki yritän saada tänne merkkailtua, jos jotain oleellista tapahtuu.

Mutta hiiiiih, tuskin maltan enää odottaa. Uuden tuplaytimisen pelikoneen henkisen ostopäätöksen olen tehnyt, rahat ovat kasassa kunhan tuhoan kaikki vararahastoni ja osienkaan hankinnassa ei kovin montaa viikkoa pitäisi mennä, kun en nyt mitään kovinkovin ihmeellistä tai harvinaista ajatellut hankkia. Ilman tuota kaatuiluongelmaa olisin säästänyt pari kuukautta pidempään ja jättänyt hätävaratilin rauhaan, mutta toimimaton kone on minun elämässäni sen luokan katastrofi, että kaikki mahdollinen on tehtävä asian korjaamiseksi. Pitää nyt sitten yrittää hillitä kulutustottumuksia pari kuukautta jälkikäteen, että saan kerättyä taas ainakin yhden kuukauden vuokran verran rahaa muualle jemmaan.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen hipelöimään uutta konetta. Kulta on puhunut tarvitsevansa uuden jo pitkään, osat muisteja lukuunottamatta hänen koneeseensa odottelevat jo keittiön pöydällä, ja muistitkin ovat jo matkalla. Ja konekuumeen tartuntavaarallisuuden tietäen onnistuin yllättävän pitkään sinnittelemään sillä ajatuksella, että kyllä tässä vielä pärjään itse vanhani kanssa. Meidän parisuhteemme peruskulmakiviinhän kuuluu ehdottomasti kaksi kännykkää ja kaksi tietokonetta, kummallakin omansa ja toisen omaan ei kosketa. Hätätilanteessa toki saisin varmasti surffailutarpeeni täyttää miehenkin koneella, ja nyt ollaan sillä kovasti katseltu minulle kivoja osia yhdessä, mutta ei se ole ollenkaan sama kuin rentoutuminen oman rakkaan ääressä työhuoneen rauhassa.