Miten tässä näin pääsi käymään? Tajusin tänään, että olen melkein kokonaan menettänyt "tatsin" siihen, miten olen yksin ja teen asioita niin kuin itse haluan. Salamyhkäinen "me" on hiipinyt persoonapronominikseni "minän" tilalle.

Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Itsenäisyyteni ja omavaraisuuteni on aina ollut minulle se kovin juttu, vaikka laajennus seurustelun myötä me-henkeen onkin useimmiten ihan ok Kuitenkin nykyään tämä taitaa olla ihan liiallisuuksissa, annan parisuhteen pikkujuttujen vaikuttaa liikaa omaan hyvinvointiini. Ja en oikeastaan osaa tehdä mitään päätöksiä kysymättä mieheltä ensin, jopa niin, että mies sen päätöksen joutuu tekemään.

Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa yrittämään hivuttaa ajatteluani takaisin omille itsenäisille urilleen. Yksin muutaman kuukauden asuminen tekisi todennäköisesti ihan huippuhyvää, mutta se ei taida olla ihan realistinen vaihtoehto. Kahdesta vuokra-asunnosta ei hullukaan maksa ja tuskin tuo mieskään niin kovin hyvin siihen suhtautuisi, jos haluaisin vain itsenäisyysharjoittelun takia muuttaa omilleni puoleksi vuodeksi. Uskoisikohan edes?

Uudenvuoden vietosta oikeastaan koko ajatuskuvio sai alkunsa. Tulin kutsuneeksi yhden ystäväni tänne viettämään iltaa, jos hänellä ei ole parempaakaan tekemistä. Kun ilmoittelin siitä miehelle (vähän häpeissäni, kun menin yleensä sellaista tekemään), tämä kertoi, että hänelle olisi kutsu avoinna poikien iltaan. Hyvä ettei itku päässyt kesken kuoroharjoitusten, kun kerran toinen niin ehkä minut hylkäisi. Kotimatkalla sitten aloin ajattelemaan asioita vähän järkevämmin. Mitä ihmeen väliä sillä on, missä uutta vuotta vietetään? Taisin juuri saada tahtoni lävitse siinä, että jouluna oltiin vanhempien luona. Ja joka tapauksessa suurimmalla todennäköisyydellä tuo ilotulitushullu mies tulee vuodenvaihdehetkeksi keskustaan, joten saan uudenvuodensuudelmani joka tapauksessa oikealta ihmiseltä. Nyt on kyse vain muutamasta tunnista kuitenkin... Viime vuodenvaihdekin taisi olla lähestulkoon tylsä versio kahdestaan, kalsaroitiin puolille öin, käytiin keskustassa kävelemässä ja tultiin takaisin katsomaan elokuva. Nyt jos hajaannumme kavereita katsomaan, illassa voi olla jotain erityistä ja actioniakin. Se ei ole vaihtoehto, että minä menisin siihen paikkaan viettämään poikien iltaa. Edes paikan "emäntä" ei ole kotona, ja illan ohjelma koostuu todennäköisesti miesten saunasta, pleikkarijalkapallosta ja juopottelusta. Mieluummin kotona likööripullon kanssa vaikka yksinkin. Sen verran olen jo ollut noissa tilaisuuksissa joskus, että enää ei oikeastaan kiinnosta.